Julkaisematta jäänyttä: Eläkeläinen muistelee eli sensuurista ja sen seuraamuksista freelancerille

Nyt kun olen autuaasti taiteilijaeläkkeellä, olen jo kuukauden aikana kerennyt muistelemaan silloin tällöin uraani. Yksi 2010-luvun tärkeimmistä avustajasuhteistani oli Taideyliopiston IssueX-lehti. Minut värvättiin heti ensimmäisestä numerosta syksyllä 2013 mukaan. Kirjoitin lehteen kevääseen 2015 saakka ollen varmaankin sen ahkerin avustaja: jokaisessa numerossa minulta oli vähintään yksi juttu, useamman kerran kaksikin. Se oli aika riemastuttava avustajasuhde, koska Otavamedialle siirtynyt lehti maksoi käsittämättömän hyviä kirjoituspalkkioita. Se taisi itse asiassa olla minulle vuoden 2014 merkittävin palkanmaksajataho.

Nythän lehdessä on jo kaikki muuttunut.

Helmikuussa 2015 Taideyliopisto järjesti 12 h taidemaailmassa -tapahtuman. Minulta tilattiin siitä raportti. Tapahtuman kulisseissa oli lievää tragikomiikkaa, kun OKM:n ylijohtaja Riitta Kaivosoja peruutti viime hetkellä lupaamansa esiintymisen, kun hän oli saanut kuulla, että siellä tultaisiin esittämään kriittisiä kysymyksiä kulttuurivientiin liittyen. Järjestäjät saivat sitten kuitenkin hänet maaniteltua paikalle lupaamalla, että aihetta ei käsitellä. 

Minua sen verran risoi asia, että nostin sen repparissani esille. Tässä tuo kappale: 

”Hyvä esimerkki materiaalin aikajanan hedelmällisyydestä kriittiselle tarkastelulle on vaikkapa se, että osa haastatteluista on tehty ennen vuoden 2008 talouskriisiä, ja verrokkina nykytilanteen tuoreemmissa haastatteluissa asenteet ovat hyvinkin erilaisia. Ennen esimerkiksi puhuttiin maabrändäyksestä ja kulttuurin vientihankkeista – kuten vuoden 2007 videohaastattelussa silloinen johtava virkamies Kimmo Aulake. Nykyään tätä ei ilmeisesti OKM:ssä haluta edes muistella – esimerkiksi ylijohtaja Riitta Kaivosoja kieltäytyi etukäteen vastaamaan kulttuurivientiin liittyviin kysymyksiin vedoten liian lyhyeen valmistautumisaikaan.” 

Tuottajani Otavamediassa, Laura Heikkinen, poisti julkaisusta jutusta tuon kappaleen. Hän lähetti uuden version minulle tarkastettavaksi, mutta en jaksanut nostaa asiasta meteliä – varsinkin kun oli viime hetket painoon menoa ajatellen ja erityisesti varsinkin, kun tarvitsin sen todella ison palkkion (800 euroa – oli ne muuten varsinkin nykyaikaan verrattuna käsittämättömiä palkkioita!) vuokrarästieni takia. 

Sen verran minua otti pannuun, että lähetin lehden päätoimittajalle, Taideyliopiston silloiselle rehtorille Tiina Rosenbergille, jonka kanssa oli vähän tutustunutkin, melko kiukkuisen sähköpostin (valitettavasti en löytänyt sitä enää koneeltani). Rosenberg ei vaivautunut vastaamaan, ja penäsin vielä vastausta uudelleen. Rosenberg pani  asialle lehden toimituspäällikön ja Taideyliopiston viestintäpäällikön Laura Mannisen, joka vastasi muun muassa näin (tämä viesti löytyi vielä koneelta): 

”IssueX ei ole perinteinen sidosryhmälehti, mutta joudumme silti pitämään journalististen periaatteiden lisäksi mielessä myös organisaatioviestinnän näkökulman. Sananvapaus on Taideyliopistossa tietenkin tärkeääkin tärkeämpi arvo. Taiteen vienti on vahvasti esillä samassa lehdessä Merja Puustisen tekstissä, kriittisessä hengessä, joten jutuissa oli myös toistoa. 

Katsoin, että jutussasi OKM:n suhdetta taidevientiin koskeva kohta oli liian spekulatiivinen (”nykyään tätä ei ilmeisesti OKM:ssä haluta edes muistella – esimerkiksi ylijohtaja Riitta Kaivosoja kieltäytyi etukäteen vastaamaan kulttuurivientiin liittyviin kysymyksiin vedoten liian lyhyeen valmistautumisaikaan.”). Jos jutussa esittää tuon kaltaisen väitteen, mielestäni olisi journalistisesti perusteltua tarjota tilaisuus kommenttiin. Koska juttu oli jo myöhässä, meillä ei ollut aikaa lähteä siihen.” 

Mielestäni ala-arvoista journalistista ajattelua. En kuitenkaan viitsinyt enää jatkaa keskustelua. Hetken jopa harkitsin sen julkisuuteen tuomista, mutta kun olin aiemminkin jättänyt Alma Median, Kauppalehden ja Ilkan pienen kohun saattelemana, ajattelin, että saan liian oudon maineen rähinöitsijänä. Sitä paitsi ne tulevat liksatkin tuntuivat freelancerille tärkeältä. 

Vaan toisin kävi. Ei IssueX tilannut minulta enää koskaan yhtään juttua. Minusta tuli yhden kiukkuisen sähköpostin takia ns. hankala ihminen. Freelancerilla ei vakituisessakaan avustajasuhteessa ole minkäänlaista oikeusturvaa. Kukaan ei juridisesti katsoen varmaankaan kohdellut minua väärin. 

Jos ja kun mietitte vakavissanne sitä, mistä itsesensuuri voi mahdollisesti syntyä, muistakaa tämä tarina.