Olin jo viikkoja odottanut Romanttisen maantieteen III maailmankonferenssia, jonka järjestivät kuvataiteilija Jussi Kiven (s. 1959) luotsaama Romanttisen Maantieteen Seura ja maantieteilijä Marko Leppäsen luotsaama Esoteerisen Maantieteen Koulukunta. Minutkin oli kutsuttu useiden esitelmöitsijöiden joukkoon, ja laadinkin tänä aamuna esityksen 'Itä-Viron palavankiven louhinta-alueen kulttuurihistoriallisista retkeilykohteista'. Valitsin viime kesän kuvistani nelisenkymmentä muistitikulle ja matkustin täynnä intoa kokouspaikalle Kruununhakaan vain kuullakseni, että kaikki tapahtui jo eilen. Olin merkinnyt kalenteriini väärän päivän! Otti aika rankasti pannuun, sillä olisin halunnut esimerkiksi kertoa, miltä tuntui tuntui uida Kohtla-Nõmmen lopetetun kaivoksen viereen perustetussa maauimalassa:
Tai miltä itse kaivoksessa näytti:
Tai kuinka jylhä oli Kohtla-Järven työn sankaruutta juhlistava mahtipontinen julkinen veistos (ja nyt en mistään löydä sitä kirjaa, jonka tiedän minulla olevan ja jossa kerrotaan veistäjän nimi):
Tai kuinka hurjalta näytti Viivikonnan kummituskaupunki:
Viime vuonna pidin samassa konferenssissa esityksen Neuvostovirolaisen kahdeksankulmaisen tyyppikioskin kiehtovasta maailmasta. Nytkin harkitsin kahden aiheen väliltä. Olisin halunnut puhua myös 'Kerrostalopäätyjen postsovjeettisesta konstruktivistisesta maalauskoristelusta Tallinnan Lasnamäessä'. Siis tällaisesta:
Mutta nyt jäi sitten kaikki sitten puhumatta. Masentavaa. Tämän lähemmäksi taiteen vapautta tuskin koskaan pääsen.
Ehkä sitten ensi vuoden konferenssissa.PS. Tunti myöhemmin. Sen Kohtla-Järven muistomerkin nimi on Au tööle (= Kunnia työlle), ja tekijä on Olav Männi (1925–1980) – sama mies, joka on tehnyt Narvan Leninin.
Älä huoli toveri! Tulemme kuuntelemaan kertomustasi suurella mielenkiinnolla IV maailmankonferenssissa.
VastaaPoista