maanantai 3. lokakuuta 2011

Luettua 73: Skandaali!

Olen ollut koko ajan tavattoman laiska lukupäiväkirjani suhteen, vaikka luenkin melko paljon. Yritän nyt taas korjata asiaa. Tässä tuorein kuvataidetta liippaava lukukokemukseni:

Susanne Dahlgren, Sari Kivistö & Susanna Paasonen (toim.): Skandaali! Suomalaisen taiteen ja politiikan mediakohut. Helsinki-kirjat 2011.

Kuvataiteen maailmassa ei julkisuuteen asti yltäviä skandaaleja liiemmin esiinny, mutta viime vuosina meillä on ollut jokunen sellainenkin. Yksi tapaus oli Ulla Karttusen (s. ?) teos Neitsythuorakirkko (2008), johon itsekin journalistisesti sekaannuin – tässä linkki viime vuoden huhtikuiseen postaukseeni. Karttusen tapauksestahan on ilmestynyt kokonainen kirjakin – Juulia Jyrängin ja Harri Kalhan Tapaus Neitsythuorakirkko (Like 2009), joka osaltaan herätti uuden polemiikin Ulla Karttusen aiheeseen liittyvine blogeineen –, ja nyt asiaa käsitellään taas tässä uudessa kirjassa. Asialla on Annamari Vänskä,  joka on kirjoittanut aiheesta artikkelin, jossa on muutenkin vähän laajemmin taustoitettu asiaa suomalaisen skandaalitateen historiallisilla esimerkeillä. Siis varsin suositeltavaa luettavaa.
Muita käsiteltäviä asioita ovat Smedsin Tuntematon sotilas ja Katajanokan mönkään mennyt hotelihanke sekä kolme politiikkajuttua. Harri Kalha käsitelee valaisevasti yleisemmällä tasolla yhteiskunnallista pahastusta ja palaa toki myös oman aiemman kirjansa aiheeseen. Hänhän kirjoitti mainion teoksen Ville Vallgrenin (1855–1940) Havis Amandan aikoinaan herättämästä kohusta: Tapaus Havis Amanda (SKS 2008). Kirjan lopettaa Susanne Dahlgrenin ja Rosa Liksomin (s. 1958) keskustelu viimemainitun burka-aiheisesta kolmiosaisesta Finlandia-trilogiasta. Kiinnostavaa luettavaa sekin, mutta vähän jämäkämmin olisi Dahlgren saanut keskustelun toimittaa. Nyt se jää vähän löysäksi, liian suoraksi transkriboinniksi.
Kaikkineen kuitenkin varsin suositeltava kirja, monipuolinen ja kiihkoton. Vähän epätasainen se tosin kokonaisuutena on – esimerkiksi Anne Alhon artikkeli menee vähän kuin teoreettisesti naamioituna oman mediahistorian selittelyn puolelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti