Helsingin Sanomat repäisi eilen oikein kokosivun jutun siitä, että ruotsalainen taiteilija Lars Vilks (s. 1946) oli vierailulla Iissä. Lehden verkkosivuillakin on kaksi juttua: 'Äärimuslimien uhkaama ruotsalainen taiteilija rakensi salaa tornin Suomeen' ja 'Uutiset Muhammad-piirtäjästä toivat Iihin vipinää'. Yhteensä nämä jutut ovat tätä kirjoittaessa keränneet hännäkseen 95 lukijakommenttia, jotka kaikki käsittelevät islamia, maahanmuuttoa, kristinuskoa, sananvapautta ja jumalanpilkan kaltaisia aiheita – osa rasistisen populistisesti, osa ei. Taiteesta ei kuitenkaan kukaan puhu mitään.
Kyllä tässä joskus hävettää tai ainakin harmittaa olla ammatiltaan kulttuuritoimittaja. Joskus se tuntuu niin turhalta. Ei Vilksiä Iissä kukaan uhannut. Ei Vilks sinne mitään salaa rakentanut. Hän kertoi osallistumisestaan ympäristötaidetapahtumaan hyvissä ajoin jo omassa blogissaan. Ja ennen kaikkea, hän oli osallistumassa ympäristötaidetapahtumaan taiteilijana. Hänen työnsä ei mitenkään liittynyt näihin Muhammed-juttuihin. Vietin torstaipäivän ja saunaillan Iissä Vilksin ja seitsemän muun taiteilijan kanssa vilkkaissa keskusteluissa, eikä kukaan maininnut kertaakaan Muhammedia tai mitään koko jupakkaan liittyvää. Myöskään Vilks itse ei tehnyt mitään numeroa itsestään sananvapauden puolustajana tai uhrina vaan kritisoi sarkastiseen tyyliinsä taidemaailmaa ja myös itseään.
Ärtymykseni johtuu siis siitä, että jos Vilks ei olisi piirtänyt Muhammedia koirana kolme vuotta sitten, ei eteläsuomalainen media olisi ollut kiinnostunut Art Ii Biennaalista – joka nyt kuitenkin oli se varsinainen juttu. Vilks oli muuten siellä esitelmöimässä jo kaksi vuotta sitten. Hän oli siis vähän niin kuin kotikentällään ja vanhojen tuttujen parissa, ei keräämässä mitään mediahuomiota. Se on sitten aivan eri asia, että onko Vilksin teos kovinkaan kiinnostava, mutta ainakin siihen liittyi jo paikallistuntemustakin, koska Vilks oli hyvin tietoinen siitä keskustelusta, että pitääkö viereinen parakkimainen Iin linja-autoasema säilyttää vaiko ei. Itse hän humoristiseen tyylinsä ehdotti, että hänen torninsa olisi ensimmäinen virallinen pysäkki – asemalta, jonne oli matkaa muutama kymmenen metriä.
Vilks valokuvaamassa rakentamaansa jätelautatornia. Helsingin Sanomissa sen sanottiin oleva nimeltään Ii Tower, mutta Vilks itse sanoi minulle torstaina suomeksi, että se on nimeltään Asema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti