maanantai 1. marraskuuta 2010

Julkaistua 82: Ei ainoastaan leivästä

Pietarissa ollessani ilmestyi 29.10. Kauppalehdessä pikkujuttuni Vantaan taidemuseon hauskasta näyttelystä Suu kuin seitsemän leivän uuni (8.10.2010–16.2.2011): 

Pentti Kaskipuro, Limppu, 1965.

 Ei ainoastaan leivästä

Vantaan taidemuseossa onnistunut yhteisnäyttely

Viime vuosien teemanäyttelyt ovat kuvataiteen alalla olleet kovasti taipuvaisia raskaanpuoleisiin ja toisinaan hyvinkin filosofisiin teemoihin. Harvoin näkee sellaista, että joku tietty konkreettinen ja tietyllä vanhanaikaisella tavalla mielletty aihe olisi näyttelyn alkusykäys.
Mutta Vantaan taidemuseossapahan on nyt juuri tällainen näyttely. Suu kuin seitsemän leivän uuni on osa Museoviraston koordinoimaa Leipä Pohjolassa -hanketta, ja näyttelyn aiheena on ihan yksinkertaisesti leipä.
Mukana näyttelyssä on viisi taiteilijaa. Vanhin taiteilijoista on äskettäin kuollut graafikkomestarimme Pentti Kaskipuro (1930–2010), jolta Vantaan taidemuseo omistaa huomattavan ison ja kattavan grafiikkakokoelman. Ja Kaskipuro, jos kuka, on osannut kuvata pienten arkisten asioiden metafyysistä ulottuvuutta. Hänen vihanneksensa, juureksensa, kananmunansa ja myös leipänsä vievät keskittyneen katsojan outoihin maailmoihin. Tässä näyttelyssä niitä on tarjolla paljon, ja jo pelkkä Kaskipuro riittää ihan hyväksi Vantaan retken syyksi.
Irakilaissyntyinen Adel Abidin todistaa, että leipääkin voi käsitellä monella tavalla. Hänen huikea deadpan-komedialle sukua oleva videonsa Elämän leipä (2008), jossa ammattimuusikot soittavat vakavailmeisinä mutta svengaten kovilla leivillä, on käsittämättömän intensiivistä katsottavaa. Ja myöskin hyvin kummallista.
Ihan samaa voi sanoa myös puuveistäjiemme kärkikaartiin kuuluvasta Pasi Eerik Karjulasta, jonka Pahat taikinat pursuavat unenomaisesti talojen savupiipuista.
Hilda Kozar lähestyy kulttuurien törmäämistä, mustaa ja valoista leipää vähän viileämmän analyyttisesti. Mutta jotain ei kriitikkokaan aina ymmärrä. En tajua lainkaan, miksi Riitta Päiväläinen vaatekuvineen on edes mukana tässä näyttelyssä.
Oli miten oli, kokonaisuus on sangen onnistunut ja suorastaan hauska kaikessa omituisuudessaan, mikä jättääkin pohdittavaa pitkäksi aikaa. Ei leivässäkään ole kyse pelkästä leivästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti