Tämmosen lehdistötiedotteen rustasin viime viikolla. Avajaiset Forum Boxissa ensi viikon torstaina. Kaikki mukaan, taitaa tulla aika hyvä näyttely. Ja edellisestä on jo yli kolme vuotta.
Kohti
ikiaikaisen arvoitusta
Kuvanveistäjä
Pekka Pitkäsen (s. 1950) on kurkotellut veistoksillaan aina aikojen
taakse – tai jopa ajattomuuden ytimeen. Hänen vähäeleiset veistoksensa
muistuttavat maailmasta, jossa kulteilla ja riiteillä oli vielä todellista
merkitystä. Häntä ei kiinnosta ulkoinen ele vaan sisäinen tunne, johon veistos
parhaimmillaan johdattaa. Hänelle kultti ei ole minkään erityisen jumalan
palvontaa vaan pikemminkin sen tunteen osoittamista, jolloin ollaan yhteydessä tuntemattomaan
ja selittämätöntä voimaa täynnä olevaan asiaan. Vaikka hänen toteeminsa,
merkkinsä ja kilpensä eivät ole sijoitettavissa tiettyyn aikaan ja paikkaan, on
hän nyt tarkentanut kohdettaan ja joissain uusissa teoksissaan uskaltautuu
puhumaan ”kalevalaisuudesta”.
Pitkänen
kuitenkin tähdentää sitä, ettei ole lähtenyt kuvittamaan Kalevalaa ja sen tarinoita. Hän on Kalevalansa lukenut mutta liikkuu sen viitoittamalla alueella
pikemminkin vaistonvaraisesti, hapuillen ja tunteella. Oikeiden hahmojen sijaan
oleellista on löytää oikea tunnetila. Näin hän jatkaa uskollisesti linjallaan,
jonka yksi keskeisiä piirteitä on meditatiivisuus. Pitkäsen teosten
meditatiivinen luonne ja merkityssisältöjen sinänsä varsin yksinkertainen –
mutta juuri yksinkertaisuudessaan jylhän voimakas – tihentymä ovat aina saaneet
katsojan pysähtymään, pohdiskelemaan ja hiljentymään. Niin nytkin.
Olen
joskus aiemmin kirjoittanut Pitkäsestä: ”On kuin Pitkänen olisi repinyt
merkkejä auki ja levittänyt ainesosat katsojan nähtäväksi: tällaisia tunteita
merkkien ja rituaalisten objektien takana on. Ne ovat aina saaneet jonkin
tietyn muodon, mutta nyt taiteilija uskaltautuu esivaiheeseen: tällaisia
rakennusaineksia muodossa on ollut, tällainen vaikeasti määriteltävä ja
hahmoton aines on saatettava muotoon.”
Pelkkä
muoto ei kuitenkaan riitä. Pitkänen on mestarillinen patinoija ja ruostuttaja.
Teemoilleen uskollisena hän ei tee mitään erityisiä kemiallisia kokeita vaan
luottaa peruselementteihin: kuin shamaani konsanaan hän loihtii lähinnä vain
ilmaa ja vettä ottaen ne tovereikseen matkalla kohti ikiaikaisen arvoitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti