Julkaistua 257: Kunnallispoliitikkojen on saatava riittävästi tietoa päätöksentekoon

Aamun Helsingin Sanomissa julkaistiin mielipidekirjoitukseni, jossa halusin kiinnittää huomiota Guggenheim-hankkeen päätöksenteon problemaattisuuteen. Päätin kirjoittaa ilman mitään vittuilua ja sävyjä, jotta itse asia ei suotta peittyisi. 

On aivan käsittämätöntä, miten huonosti hanketta on viety eteenpäin. Esimerkkinä sen muuttuminen yhtäkkiä viikko sitten "kansalliseksi projektiksi". En ymmärrä, miten Pajunen ja GKS saattoivat kuvitella valtion noin vain heittävän lyhyellä varoitusajalla kaupungille kymmeniä miljoonia. Samoin on käsittämätöntä, että 30 miljoonan dollarin lisenssimaksun keräämisestä yksityiseltä taholta ei ole hankittu mitään uskottavia takeita. GKS sanoi eilen A-studiossa (tässä linkki), että rahaa ei ole voitu kerätä, koska hanketta ei ole vielä olemassa. Kummallinen lähestymistapa. Ei kai sitä mihinkään holviin olisi tarvinnut kerätä, mutta joitain sopimuksia olisi varmaan voitu yrittää tehdä. Tämähän tarkoittaa sitä, että valtuustolle ei näköjään aiota esittääkään muuta kuin toivomus rahojen taivaallisesta ilmaantumisesta. Mielestäni valtuusto ei yksinkertaisesti voi tältä pohjalta suorittaa äänestystä – kyse on sentään suomalaiseen taidesponsorointiin nähden aivan ennenkuulumattoman suuresta summasta. Onhan Helsingin Sanomien kautta (tässä linkki) lisäksi juuri käynyt ilmi, että hankeen peruuntuminen sopimuksen jälkeen tuottaisi miljoonien sopimussakot.  
Eiköhän nyt olisi jo syytä lähteä karkuun. Hävittynä on toistaiseksi vain kaksi milliä, eikä pojat oikein tunnu osaavan handlata näitä amerikanjuttuja, joissa lähtölinjalla kyttää aina iso joukko hyvin lämmitelleitä juristeja. 

Kunnallispoliitikkojen on saatava riittävästi tietoa päätöksentekoon

Guggenheim-hankkeen taiteellisista sisällöistä, arkkitehtuurista ja taide- sekä matkailupolitiikasta on oltu montaakin mieltä, mutta tulevina viikkoina olisi syytä keskittyä kunnallispolitiikkaan, sillä Helsingin kaupunginvaltuustolla on edessään 15. helmikuuta – siis melko pian – taloudellisesti merkittävä äänestys. Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että valtuustolla tulee olla käytössään asianmukaiset faktat tehdessään näin isoa päätöstä.

On ainakin kolme asiaa, joista olisi syytä olla konkreettisia tietoja ennen sen tekoa.

Ensinnäkin valtion mahdollinen osallistuminen museohankkeen rahoitukseen. Tuntuu huonosti suunnitellulta, että Guggenheim-hanke muuttui kaupunginjohtaja Jussi Pajusen ja museonjohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirénin puheissa kansalliseksi vasta hankekartoituksen julkistamisen yhteydessä 10. tammikuuta. Tuolloin esitettiin toivomus siitä, että valtion tulisi osallistua hankkeeseen. Valtuustoa ei saa jättää epäselvään tilanteeseen tässä asiassa. Valtio joko tulee mukaan tai ei, mutta tiedon siitä tulee joka tapauksessa olla valtuuston käytössä. Toiveiden varassa päätöksiä ei voi tehdä.

Toinen asia on yksityinen rahoitus. Hankekartoituksen mukaan Guggenheimin 30 miljoonan dollarin lisenssimaksu aiotaan kerätä yksityisen rahoituksen kautta. Tieto tästäkin tulee olla vahvistettuna valtuuston käytössä. Tätäkään ei saa jättää toiveiden varaan, muuten on vaara, että lisenssimaksu – tai ainakin osa siitä – lankeaa helsinkiläisille veronmaksajille.

Kolmanneksi on mietittävä Helsingin taidemuseon toimintojen järjestämistä. Taidemuseon Guggenheimin ulkopuolelle jäävien toimintojen järjestämisen suunnittelu on vasta alullaan. Näitä toimintoja ovat kokoelmat, julkinen taide prosenttihankkeineen ja aluetaidemuseotoiminta. Valtuuston tulee tietää tarkasti, miten nämä toiminnot hallinnollisesti järjestetään ja rahoitetaan. Muussa tapauksessa toiminnot uhkaavat jäädä tuuliajolle ja näivettyä.

Ei liene kohtuutonta vaatia, että valtuusto tekee merkittäviä päätöksiä vasta faktojen ollessa avoimesti tiedossa. Sen sijaan tuntuu vähintäänkin kohtuuttomalta, että Solomon R. Guggenheimin säätiö kykenee kiristämään Helsingin kaupunginvaltuustoa ja sanelemaan sen aikatauluja. Mikäli asiat ovat kesken ennen helmikuun puoliväliä, on syytä neuvotella hankkeesta päättämiselle jatkoaikaa.

Otso Kantokorpi
Taidekriitikko, Helsinki

***

PS. Sitten täytyy vielä vähän kitkerästi nostaa häntää. Tähän kohtaan voisin nimittäin huomauttaa, että GKS:n mahdollinen jääviysjuttu ja kytkennät Carl Gustaf Ehrnroothin Ekoport-firmaan, jotka nousivat esiin esimerkiksi eilisen Helsingin Sanomien ja valtuutettu Tuomas Rantasen puheista, eivät tulleet ensimmäistä kertaa esiin Helsingin Sanomien Ehnrooth-jutusssa sunnuntailta. Olen nimittäin julkaissut tiedon GKS:n ja Ehrnroothin bisneskytkennöistä blogissani jo viime vuoden marraskuussa (tässä linkki) googlailtuani muutamana yönä ristiin näitä Suomen taide-eliitin edustajia. Ihan siis vain muistutukseksi. Mutta: A luta continua! – kuten Miriam Makeba (1932–2008) totesi eilen tv:ssä Mika Kaurismäen loistavassa dokkarissa Mama Africa (2011).