Tulin perjantaina takaisin Suomeen. Tältä näytti Travemünden ja Helsingin välisellä merimatkalla jossain vaiheessa:
Kotona oli uusi Voima (heinä–elo 2015), jossa oli poimintojani mahdollisista kesänäyttelykohteista. Ja rehellisyyden nimissä todettakoon, että minulta taitaa tältä kesältä jäädä väliin jokainen kesänäyttely, koska lähden kohta heinäkuuksi Viroon tekemään ei-mitään, ja sitten on rahat syöty, ja elokuun alussa pitää Suomen kiertelemisen sijaan ruveta äkkiä kirjoittamaan rahaa. Tässä ne näyttelyt, joita en tule todennäköisesti näkemään:
Charmia
ja anarkiaa
Kesämme
kokivat pysyvän muutoksen vuonna 1967. Tuolloin Orivedellä avattiin ensimmäinen
kesänäyttelymme, kuvanveistäjä Aimo
Tukiaisen Purnu. Purnua seurasi moni, toiset instituutioiksi muuttuen,
toiset elääkseen muutaman vuoden. Tuskin kukaan tietää nykyisten määrää – kymmenissä
kuitenkin mennään.
Harva
suunnittelee lomareittejään taidetta miettien, mutta joihinkin paikkoihin matkaamisesta
on tullut jo perinne. Kesänäyttelyt olivat aikoinaan huolettomia tapahtumia,
mutta nyt osa alkaa segmentoitua asiakaskunnan mukaan, osa on saanut itsensä brändätyksi.
Kirjo
on laaja: nykytaiteellista kärkeä etsivät suuntaavat kulkunsa Mänttään,
porvariston hillitty charmi löytyy Salmelasta, mutta jos haluaa anarkistista henkeä,
kannattaa suunnata Haihatukseen.
Tässä
joitain:
Purnu
(14.6.–9.8., Mustasaari
63, Orivesi, avoinna päivittäin 11–18, 11/9 €)
Nestori
Purnu eli väliin hiljaiseloa, mutta on viime vuosina virkistynyt. Tämän kesän
näyttelyn Kuvan täydeltä on
kuratoinut Taiteen päätoimittaja Pessi Rautio, jonka teemana on ollut
oma ammattimainen katse: hän on pyytänyt mukaan sellaisia taiteilijoita, joiden
teosten ääreen on täytynyt pysähtyä pidemmäksi aikaa, muun muassa Emma Helle, Marjatta Hanhijoki, Antti
Arkoma ja Carita Savolainen.
Mäntän kuvataideviikot
(14.6.–31.8. Pekilo,
Tehtaankatu 21, avoinna päivittäin 10–18, 12/9 €)
Mäntän
kuvataideviikot on pitkään ollut kesän tärkein nykytaidenäyttely, jonne koko
taidemaailma suuntaa matkansa. Kesän kepeyttä näyttelyissä ei yleensä ole, eikä
tänäkään vuonna, kun taiteilijakaksikko – Kalle
Hamm ja Dzamil Kamanger – on
valinnut teemakseen Suomessa vaikuttavat ulkomaalaistaustaiset taiteilijat.
Liki 50 taiteilijan tai taiteilijaryhmän transkulttuurinen näyttely jo kuin
tuomittu olemaan taidehistoriallisesti merkittävä pelinavaus. Ei syytä missata.
Ahsan Masood, Lori (Lullaby), still from video, 2013. Mänttä.
Taidekeskus Salmela
(6.6.–9.8. Mäntyharju,
Mäntyharjuntie 25, avoinna päivittäin 11–18, 12/9 €)
Salmela
on kuin Mäntän antiteesi. Jos kulttuurilehdet kirjoittavat Mäntästä, on Salmela
naistenlehtien aluetta – ja aitoa taidebisnestä. Vanhempi kaarti koostuu aina
hyvistä ja varmoista tekijöistä, kuten tänä vuonna vaikkapa Hannele Kylänpää, Marika Mäkelä, Arvo
Siikamäki ja Marjatta Tapiola.
Salmela on muun muassa residenssi- ja kilpailutoiminnassaan satsannut aina
nuoriin taiteilijoihin, ja juuri heissä piilee Salmelan omituinen
kahtiajakoisuus: valitut nuoret ovat useimmiten jopa vähän venäläistyyppisen
jähmeästi esittävää kuvaa tekeviä ja melko epäkiinnostavia taiteilijanalkuja.
Asta Caplan, Silkkiaskelia tuulessa I, 2014. Salmela.
Pyhäniemen kartano
(27.6.–7.8. Pyhäniemen
kartano, Rantatie 708, Hollola, avoinna ti–su 11–17, 15 €)
Välillä
levossa ollut Pyhäniemen kartano on kuin Salmela pienemmässä mittakaavassa –
paitsi hulppea päärakennus, joka on myös ollut monen suomalaisen elokuvan
tapahtumapaikka. Pyhänimessä on tänä kesänä satsattu taattuihin tekijöihin:
klassikkotaiteilija on kansan rakastama Outi
Heiskanen, ja häntä peesaavat muun muassa Cris af Enehielm, Pekka
Jylhä, Ritva Kovalainen ja Anne Tompuri. Laatua hienossa
kartanomiljöössä.
Haihatus
(7.6.–16.8. Jousitie
68–70, Joutsa, avoinna päivittäin 11–18, 10/8 €)
Haihatuskin
on jo vakiinnuttanut paikkansa, marginaaleja hamuavana rosoisena ja usein
taiteessa niin vaikeaa huumoria sisältävänä paikkana. Jos nykytaiteen ns.
biennalisoituminen – siis kaikki se kiiltävä nykytaiteelta näyttävä nykytaide –
alkaa ärsyttää, on Haihatus varmin valinta kesän toisenlaiseksi taideretkeksi.
Noin 25 taiteilijaa pitää sisällään myös vakiintuneita nimiä kuten Kaisu Koivisto, Jari Haanperä, Mi Duncker
ja Sampsa Virkajärvi.
Hildegard Skowasch: Manual Operation (part of the installation). Haihatus.
Ars Auttoinen
(19.6.–9.8.,
Keinuhongantie 17, Auttoinen, avoinna ti–su 11–17, 10/9 €)
Ars
Auttoinen on aina tarjonnut laatutaidetta, mutta suureksi yleisönsuosikiksi se
ei vielä ole noussut. Parinkymmenen taiteilijan joukossa ovat muun muassa Teemu Mäki, Taneli Rautiainen, Annika
Dahlsten, Pilvi Ojala ja Johanna Lecklin. Mänttää varmaan
yritetään haastaa. Ei tätäkään ole syytä sivuuttaa, jos tietää missä päin
Padasjoki on.
Juuret 1965–2015
(9.6.–6.9., Taidekehä ja
Kankaanpään galleria, Jämintie 2D, Kankaanpää, avoinna ke 12–18, to–pe 12–16 ja la 11–14, ilmainen)
Taide-elämänsä
50-vuotisjuhlia viettävän Kankaanpään kulttuuritarjonta on mittavaa. Juuret 1965–2015 ei ole varsinainen
kesänäyttely, mutta kesäksi on koottu Kankaanpään taidekoulusta eri
vuosikymmeninä valmistuneita taiteilijoita. On vakavaa veistoa kuten Reijo Paavilainen, käsitteellistä
maisemaa kuten Petri Ala-Maunus, ja
on joukossa on yksi umpihullu boheemikin, pudasjärveläinen kuvanveistäjä,
omatekoisten instrumenttien taitaja sekä performanssi- ja videotaiteilija Kari Tykkyläinen, YouTubesta kovin tuttu.
Näitä
siis riittää. Seitsemän listatun lisäksi olisi ollut helppo listata toiset
seitsemän… ja vielä kolmannetkin. Mediakin on armoton keskittyessään niihin,
joihin on tapana keskittyä. Jalkoihin jää esimerkiksi aina Luopioisten
Mikkkolan Navetta, jossa on pitkään järjestetty kiinnostavia
kesänäyttelyitä.
Kirjoittaja on vapaa
taidekriitikko, ja siksi hänellä ei yleensä ole varaa matkustaa
kesänäyttelyihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti