Sitten aloitin varsinaisen lomailun siirtymällä harrastukseni pariin eli kirjoittamaan kirjaa, joka ei liity leipätöihini mitenkään. Ryhdyin nimittäin viime vuonna huvikseni kirjoittamaan kulttuurimatkaopasta Aino Kallaksen (1878–1956) Viroon ja jatkan nyt sen parissa. Ihan oikeaksi lomaksi sen tekee seikkailu Kallaksen oman elämän ja kirjallisen tuotannon paikoissa ympäri Viroa. Siitä en kylläkään ole varma, että saanko sitä tänäkään vuonna valmiiksi, koska aion käydä aivan jokaikisessä paikassa, mutta ensi vuonna ainakin.
Kallas asui Tallinnassa vuodesta 1934 vuoteen 1943 ja koki myös neuvostomiehityksen kauhut. Vaikea edes kuvitella hänen tragediaansa. Hänen neljästä lapsestaan kaksi kuoli vuonna 1941. Poika Sulev Kallas (1904–1941) oli töissä Eesti Pankissa. GPU (sittemmin muun muassa KGB) painosti häntä vasikakseen sillä seurauksella, että masennukseen muutenkin taipuvainen Sulev ampui itsensä 6.2.1941. Tässä hänen hautapaikkansa Tallinnan kauniissa Metsakalmistussa:
Tyttären Laine Määrin (ent. Kallas-Poska, 1902–1941) kohtalo oli sekin varsin traaginen. Iktyologi Aleksander Määrin kanssa toiseen avioonsa mennyt Laine toimi Viron turismiyhdistyksen turismitarkastajana. Hän sai surmansa Tallinnassa perheen huvilan pihalla ilmeisesti 16. elokuuta 1941 ollessaan puutarhassa poimimassa viinimarjoja – syynä oli ilmeisesti humalaisten sotilaiden harhalaukaus. Hän lepää veljensä vierellä Metsakalmistussa:
Tässä molemmat yhdessä:
Ja jos joku haluaa tehdä retken: vanha osa, kortteli 1, tontti 18, keskustasta päin tultaessa ensimmäisestä portista sisään. Kauempana näkyy kappeli, sitä kohti oikealla vähän matkan päästä haudat ovat aivan pääkäytävän vieressä. Tihrustella vähän pitää, koska tekstit ovat varsin kuluneet. Mainittakoon kuitenkin, että molemmilla haudoilla oli viimevuotinen kynttilä. Joku siellä siis käy, mutta en tiedä kuka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti