Virossa 153 & Arkkitehtuuria 47: Hemmetin babtistit

Kävin tänään katsomassa Kosen parintuhannen asukkaan pikkukauppalaa nelisenkymmentä kilometriä Tallinnan alapuolella. Kiersin sitten samantien Paunkülan tekoaltaan, Viron toiseksi suurimman. Tallinnaan laskeva Pirita-joki tulee Paidesta sen kautta. 55-vuotias tekoallas näyttää osin ihan luonnolliselta järveltä:

Sitten huomasin pöpelikössä tienviitan muutaman tuhannen asukkaan seluloosakaupunki Kehraan, missä olen käynyt useita kertoja aikaisemminkin. Päätin kiertää sen kautta takaisin Tallinnaan nähdäkseni taas muun muassa Kehran sohvoosin pääkonttorin, jonka on suunnitellut myös kuvataiteilijana tunnettu arkkitehti Vilen Künnapu (s. 1948). Se valmistui ihan neukkuajan lopulla vuonna 1990 – suunnitelmat ovat vuodelta 1984.
Matkalla bongasin yhden hieman oudoista keräilykohteistani: tyyppitalojen päätyjen konstruktivistiset maalaukset. Tässä siis Kehran Kose maantee 34:n elementtitalon pääty:

  
Minulla on tapana rutiininomaisesti googletella miltei kaikki näkemäni ja kiinnostusta syystä tai toisesta aiheuttaneet osoitteet, sekä uudet että vanhat talot. Huomasinpa siis äsken kortteeriin palattuani, että ko. talosta olisi myynnissä kolmannesta kerroksesta 48 m²:n kaksio puistonäkymällä – hinta 23 000 euroa.
Sovhoosin pääkonttorin jälleennäkeminen oli pöyristyttävä kokemus. Künnapun suunnittelema rakennus on epäilemättä yksi 1980-luvun Viron maaseudun julkisen rakentamisen merkkikohteista. Tältä se näytti viisi vuotta sitten:

Fasadi.

Eteläpääty.

Babtistit ostivat talon vuonna 1994, hinta huikeat 64 000 euroa. Rappaus rapistuu hiljalleen, mutta yksi remonttiele oli tehty. Künnapulle ominainen herkkä vaaleanpunainen pylväs – ehkäpä muistuma Künnapun opettaja Edgar Johan Kuusikin (1888–1974) piirtämästä Tallinnan Taidehallista ja sen pylväistä – oli maalattu uudelleen, hirveällä sinisellä, joka murskasi koko fiiliksen – pylvään takaa nimittäin aukeaa myös näkymä takapihalle ja kohti Jägalajokea. Käytetty maali oli paksua ja kiiltävää, mikä epäilemättä tarkoittaa sitä, että se oli väärä laatua, joka ei hengitä ja siten tuottaa taas kohta vahinkoja ja remontintarvetta lisää. Tässä näky nyt – ovikin oli maalattu samalla sinisellä:

Rakennus ei ole Viron museoviraston suojelukohde, mutta toivoisin sen sitä joskus tulevaisuudessa olevan. Saavat babtistit sitten maalata sen alkuperäiseen asuunsa ja oikeilla materiaaleilla – ja pitää muutenkin huolta hiljalleen rapistuvasta rakennuksesta.

Vähän minua itseänikin huvittaa närkästykseni yhdestä pylvään väristä, mutta taidan silti olla oikeassa närkästykseni kanssa. Hemmetin babtistit!