Taidemuseo
ei saa olla messutila
Yritysyhteistyö
taidemaailmassa lisääntyy. Museoiden on riittämättömien resurssiensa takia
haettava aktiivisesti ulkopuolista rahoitusta. Valtiovarainministeriön
elokuinen leikkausehdotus budjettiin tuotti lisää tuskaa: tarjolla on kahdeksan
prosentin leikkaus museoiden valtionosuuteen. Kulttuuri kärkihankkeena?
Kansallisgalleriaan
kuuluva, vanhaan eurooppalaiseen taiteeseen keskittynyt Sinebrychoffin
taidemuseo avasi juuri tiloissaan näyttelyn Coca-Cola-pullo
100 vuotta, jossa esitellään muun muassa Coca-Cola-aiheista nykytaidetta.
Coca-Colaa
Suomessa valmistava Sinebrychoffin panimo ja virvoitusjuomatehdas on museon
pääyhteistyökumppani, joten yhteistyö on tietyssä mielessä luontevaa. Sekä
museoilla että yhteistyökumppaneilla on kuitenkin ollut tapana korostaa sitä,
että yhteistyö ei saa vaikuttaa näyttelyiden sisältöihin. Nyt tätä periaatetta
ollaan murentamassa.
Materiaalisia
arvoja korostavassa nykymaailmassa taide alkaa olla viimeisimpiä henkisten
arvojen turvapaikkoja. Taiteen vapaus on jopa perustuslain turvaama. Olemme
Suomessa tottuneet olemaan vapaita taiteen valtiollisesta säätelystä, toisin
kuin esimerkiksi Neuvostoliitossa, mutta markkinatalouden tuottama
piilotellumpi säätely on tulossa voimakkaasti taiteen alueelle.
Kansallisgalleria
on merkittävin kansallinen taideinstituutiomme. Sen tulisi toimia
esikuvallisesti taiteen vapauden ja henkisten arvojen puolesta. Sellaisena se
ei saa toimillaan vahvistaa ajatusta siitä, että taidemuseoitakin voidaan
tarvittaessa käyttää brändimarkkinoinnin messutilana.
***
Olen nyt seurannut tätä keskustelua ja se on mietityttänyt minua kovin. On totta, että kriitikon työ on olla kriitikko - mutta jotain erikoista tässä keskustelussa on. On kummallista, kun kriitikko hyökkää näin voimallisesti taiteilijoita ja heidän itse valitsemiaan aiheita vastaan. Kukaan ei kuitenkaan puhu teoksista vaan enemmänkin siitä, että saako Coca-Cola-pulloa käyttää taiteen aiheena ja tuleeko taideteoksesta mainos, jos siinä on Coca-Cola. Tekikö Andy Warhol väärin, kun taituroi useita erilaisia Coca-Cola-pulloa esittäviä taideteoksia? Muu maailma on näitä ylistänyt, mutta suomalainen taidekriitikko pitää Warholin teoksia mainostamisena. Tulkinta sekin, joskin Warhol itse kulutuskriittisenä ja massatuotannon vastustajana varmasti nauraisi väitteelle. Entä Düsseldorfin akatemian veistostaiteen professori Joseph Beyusin oma tulkinta pullosta – sekin on väärin, eikä ainakaan taidetta? Siis mainostamista, ehkä jopa roskaa? Ei sovi Suomeen ja suomalaisille, ei ainakaan taidemuseoon? Vääränlainen taide on sensuroitava tai ainakin vietävä messukeskukseen? Onko niin, että jos aihe ei miellytä kriitikkoa, ei teos enää edusta kriitikolle taidetta - tekijästä ja toteutustavasta huolimatta? Minusta minulla on taiteen kuluttajana oltava oikeus saada nähdä erilaista ja myös uudenlaista taidetta -myös kansallisgallerioissa. Ei vain sellaista taidetta, joka kelpaa kriitikolle. Miksi minun pitäisi vain tyytyä vanhaan taiteeseen – miksi uusi ja vanha eivät sovi saman katon alle, eikö vanhan taiteen ystävät saa yhtään inspiroitua uusista ajatuksista? Tai päin vastoin? Ainoa mitä jäin kaipaamaan tämän kohutun kokoelman osalta…. Olisin halunnut nähdä vähän enemmän näitä kohuttuja teoksia? No, saamalla kävin katsomassa muutaman vanhan taulunkin – en olisi muuten vaivautunutkaan kyseiseen museoon niitä katsomaan. Win-win? Ja seuraavaksi Leinosen Kiasman kansallisgalleriaan katsomaan Elovenan, Subwayn, Mäkkärin ja ties minkä brändin mainoksia - Marimekon jo aikanaan siellä kävinkin katsomassa. (PS: Jani, kun kuitenkin luet tämän: oikeasti fanitan näitä teoksiasi!).
VastaaPoistaKäsittämätöntä miten väärin tai ohi ihmiset lukevat koko ajan. En minä puhu nyt kriitikkona yksittäisten teosten arvosta. En minä ole edes nähnyt niitä. Ihan sama, mitä ne ovat.
VastaaPoistaNyt on vain yksi asia: taiteen vapauteen uskovana ihmisenä odotan, että kansalliset instituutiomme ovat mukana mahdollistamassa sitä vapautta, jonka perustuslakikin turvaa. Ylikansallinen raha ei saa olla päättämässä sitä, mitä taidetta meille näytetään. Kansallinen taideinstituutio ei yksinkertaisesti saa olla brändimarkkinoinnin väline. Mistään muusta ei nyt ole kyse.
Ja mitä tulee uuden ja vanhan sopimisesta saman katon alle, olen esiemerkiksi kirjoittanut suorastaan ylistävän arvion Siffin näyttelystä Puut ovat runoja, joka oli juuri tällainen näyttely. Mutta se olikin sisällöllisesti motivoitu ja museon kokoelmiin sopiva toisin kuin tämä turhanpäivän Cokis-pläjäys.
Itse asiassa Siffi on ollut minulle suorastaan rakas museo.
Mitä tekemistä on rahalla, jos riippumaton ja itsenäinen taiteilija päättää tehdä yhteiskunta- ja kulutuskriittisen taideteoksen Coca-Colasta tai mistään muusta brändistä, Elovenasta? Jos yritys ei ole sitä taideteosta tekemässä eikä sen tekemisestä maksamassa, ei teoksella ole mitään tekemistä brändimarkkinoinnin kanssa - vaikka se olisi kauniskin. Se on taiteilijan oma näkemys ja ilmaisu. Leinosen Mäkkäripellesimulaatiot voisi samoilla perustein nähtävä brändimarkkinoinniksi. Jälleen, respect Jani!
VastaaPoistaSamaa mieltä.
PoistaOtso K.
Jos näin, niin sitten jää jäljelle vain yksi kysymys: miksi näin vihamielinen hyökkäys yhtä yksittäistä museota kohtaan? Eikö olisi aika toivottaa umpimielinen ja suvaitsematon taidekulttuuri Suomeen oikein näyttävästi tervetulleeksi ja avata adressi myös Kiasmaa vastaan. Samalla voisi vaatia takautuvasti Marimekko-näyttelyn saamasta ilmaisesta mainostilasta (ja henkisestä kärsimyksestä?) korvausta. Minä en siihen kuitenkaan nimeäni laittaisi, kuten en tähän aiempaakaan adressiisi.
VastaaPoistaHienoa lukutaitoa edelleen. Jos ihan oikeasti olisit lukenut juttujani, huomaisit etten ole lainkaan umpimielinen tai suvaitsematon. Niitä julkaistuja juttuja on tässäkin blogissa kohta 700 kuluneelta vähän yli viideltä vuodelta. Olen suvaitsematon vain silloin, kun taiteen vapautta loukataan näin räikeästi.
VastaaPoista