Ernst Billgren: Mitä on taide ja sata muuta tositärkeetä kysymystä. Suom. Martti Anhava. Teos 2010.
Ruotsalaisen kuvataiteilija Ernst Billgrenin (s. 1957) kirjan kanssa kävi aivan samoin kuin näyttelynkin kanssa. Olin vahvasti ennakkoluuloinen ja antauduin sitten totaalisesti. Billgren vastaa taiteeseen liittyviin isoihin kysymyksiin sekä huumorilla että vakavasti. Kepeää kirjallisuuttahan tämä on, mutta jokainen kysymyksistä herättää oikeaa pohdintaa, ja kyllä Billgrenin vitsailukin vie ajatusta aina johonkin suuntaan. Kun Billgren toteaa, ettei ole "koskaan tavannut taiteilijaa joka olisi sitä mieltä että häntä arvostetaan ansioidensa mukaan", mietin omia tapaamisiani. Kyllä sellaisiakin taiteilijoita on oikeasti aika paljon, mutta tämä arvostushomma tuntuu olevan kuitenkin ongelmallinen kysymys, jota on syytä ainakin sosiologisesti pohdiskella. Entäs se, kun hän toteaa: "Kun nypitte pois huonon taiteen, hyvä lysähtää kuin korttitalo. Rohkaiskaa kaikkea taidetta." Minä olen aina ollut rohkaisematta esimerkiksi liian laajaksi paisunutta ja keskinkertaista taidetta tuottavaa koulutusta. Pitäisikö tätäkin asennetta miettiä? Julkisuutta Billgren pohtii hauskasti taiteiljan materiaalina – niin kuin vaikka savea.
Billgrenin kirja on täynnä kiinnostavia asioita ja – kuten totesin – se on aidosti hauska. Melkein hyvää kaunokirjallisuutta. Joskin ehkä vähän ärsyttävän suvereeni. Mutta tämä poika on tietenkin vastannut kysymystensä haasteisiin itse aika hyvin ja menestynyt kaikilla mahdollisilla mittareilla. Hänen onnellisuudestaan en tosin tiedä mitään.
Mutta ei hän tätä lajia ole keksinyt. Kannattaa vaikka lukea August Strindbergin (1849–1912) Tunnissa taiteentuntijaksi (jack-in-the-box 1996) ja Pessi Raution Neljännestunnissa nykytaiteen tuntijaksi (jack-in-the-box 1999). Ja jos sallitaan pieni elvistely, jack-in-the-box, tuo 1990-luvun hauska pikkukustantamo oli minun ihkaoma harrastukseni, ennen kuin talouden syöverit sen veivät mennessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti