skip to main |
skip to sidebar
Hei, me väärennetään
Eilen tuli julkisuuteen taas iso taideväärennysjupakka. Minuakin haastateltiin suorana Kultakuumeeseen, tässä linkki. Korjattakoon sen verran, että jutussa minun sanotaan tutkineen taideväärennysjuttuja jo pitkään. En minä sellaista ole tehnyt – olen vain ollut aiheesta kiinnostunut. Tosin suunnittelin jo viitisentoista vuotta sitten tutkivaa journalismia aiheesta, mutta huomasin sen nopeasti liian vaikeaksi ja aikaa vieväksi alueeksi – varsinkin, jos on pikemminkin kiinnostunut itse taiteesta.
Tuli vähän outo oli, kun olin ikään kuin etiäisenä lauantaina blogissani maininnut parikin suomalaista taiteilijaa, joita väärennetään. Ja siellähän he olivat taas mukana.
Väärennetty Onni Oja (1909–2004). Ja näitähän ns. arvotaidetta myyvissä kivijalkojen taulukaupoissa piisaa.
Hyvä vihje keräilijöille: Ystäväni Iso-Eki, joka keräilee jonkin verran taidetta, on ratkaissut ongelman ostamalla taidetta ainoastaan sellaisilta taiteilijoilta, jotka hän tuntee henkilökohtaisesti.
Kannattaa käydä katsomassa docpontista tänään aiheeseen liittyvää elokuvaa: Beltracchi – Art of Forgery. Tuli vähän ristiriitaiset tunteet kun sympatisoi vääräntäjän kanssa, mut jos kusettaa varakkaita ihmisiä jotka maksavat taiteesta ylihintaa koska on jonkun tietyn taiteilijan, niin mikäs siinä?
VastaaPoistaNäin Ilkka Lammin sisarena voisin todeta, että hänet henkilökohtaisesti tunteneita ilmestyy milloin mistäkin kolosta ja blogista. Väärennösepäilyjä on helppo heitellä ilmaan, ihan eri asia on oikeasti tarttua niihin ja tehdä asialle jotakin muutakin kuin vain päivitellä. Nyt tutkinnassa olleet väärennökset eivät koskaan ehtineet ostajille saakka, koska Lammin nimellä myytäviä töitä tosiaankin pidetään silmällä.
VastaaPoistaOnko sinua haastateltu jossain Wäinö Aaltosen museon tapauksessa, josta hovioikeus antoi eilen päätöksen? Olisi mielenkiintoista kuulla kommenttisi asiasta!
VastaaPoistaPalaan asiaan, jos ja kun ehdin. Tällä hetkellä on pari kiireistä kirjoitustyötä deadlinen partaalla. Minuuttiaikataululla.
PoistaTässä linkki aikaisempaan hovioikeusraporttiini marraskuulta:
http://alastonkriitikko.blogspot.fi/2014/11/julkista-taidetta-76-terveisia.html
Kiitos linkistä. Hovioikeusraportistasi saa kuitenkin sellaisen vaikutelman, että valmistaudut vapauttavaan päätökseen, joka sitten tulikin. Ilmeisesti todistajien pätevyys ei vakuuttanut. Mistä arvelet sen johtuvan?
PoistaJoko Turun taudista tai sitten yksinkertaisesti tyhmyydestä. Kysehän ei nyt sitä paitsi ole todistajista vaan asiantuntijoista ja niihin uskomisesta: eivät esimerkiksi venäläiset asiantuntijat olleet todistamassa. Mutta asia ei jää tähän – tulossa on kaiketikin kirja, jossa kaikki vyörytetään esiin.
PoistaMoi,
VastaaPoistaen oikein tiedä mitä tarkoitat "milloin mistäkin kolosta ja blogista" -ilmaisullasi. Olen ammatikseni seurannut Suomen taide-elämää parikymmentä vuotta, muun muassa Taide-lehden päätoimittajana vuodet 1998–2005. Olen ollut usein Kuvataideakatemian kritiikkiseminaareissa, ja tutustuin Ilkka Lammiinkin sellaisessa joskus 1999. En "heittele epäilyjä ilmaan" vaan tiedän tällaisista tapuksista yhtä sun toista. Mutta ilman näyttöjä on paha lähteä nimeämään nimiä. Ainoa asia, mitä minä voi tehdä, on pitää asiaa esillä, koska nämä tapaukset ovat aina niin kompleksisia. Julkisuus auttaa sentään pitämään ihmisiä varpaillaan.
Silmällä pitoa pitää toki tehdä, mutta Suomessa tehdään niin paljon taidekauppoja julkisuuden ulkopuolella, että niiden silmällä pitäminen on hyvin vaikeaa. Niitä hanttapuli-taidekauppiaita, jotka myyvät ihan mitä tahansa ja joilla on kanavansa, on kaiketikin aika paljon. Eivät heidän kauppansa tule julkisuuteen niin kuin julkisten huutokauppojen kaupat. Eikä niistä levitellä kuvia. Raha vain vaihtaa omistajaa. Ja varmaankin usein kuititta.
Paljon jää taatusti peittoon ja hammasten kiristelyksi, kun on pimeitä tuloja "sijoitettu arvotaiteeseen". Poliisi nimittäin varmaan oitis kysyisi että mistäs ne sijoitetut varat ovat peräisin!
PoistaJuuri näin! Tämä hampaiden kiristely on ihan oikea ongelma. Ja toinen on inhimillinen häpeä. Tiedän eräänkin talousneuvoksen, jolla on iso väärennöskokoelma, mutta tuskin hän sitä koskaan halua kertoa julkisesti. Maine menisi saman tien, kun typerys osoittautuisi typerykseksi.
Poista