Avajaiset vietettiin 7.1. Kuratointiin on vaadittu lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, varmaankin sen takia, että on puhuttu kuraattorivallan lisääntymisestä, joten noudatetaan taidemaailman käskyä. Soitin Anssille ja kysyin: "Haluatko pitää näyttelyn Galleria Ortonissa." Anssi vastasi: "Totta kai." Anssi toi kuorma-autolla taidetta, ja ripustaminen sujui kuin tanssi:
Olimme ahkeria ja oli hauskaa. Sitten oli vielä hauskempaa: jatkoilla syötiin, juotiin viinaa ja pelattiin korttia ensin yhdessä ravintolassa ja sitten jatkettiin kortinpeluuta naapuriravintolassa ja sitten lähdettiin Punavuoren yöhön ja juotiin lisää viinaa ja pelattiin lisää korttia ja puolen yön jälkeen pelattiin vielä yhdessä paikassa biljardiakin. Nelinpelissä Anssin ja minun joukkueeni oli lyömätön. Aamulla väsytti. Sekin tuntui hauskalta.
Olimme ahkeria ja oli hauskaa. Sitten oli vielä hauskempaa: jatkoilla syötiin, juotiin viinaa ja pelattiin korttia ensin yhdessä ravintolassa ja sitten jatkettiin kortinpeluuta naapuriravintolassa ja sitten lähdettiin Punavuoren yöhön ja juotiin lisää viinaa ja pelattiin lisää korttia ja puolen yön jälkeen pelattiin vielä yhdessä paikassa biljardiakin. Nelinpelissä Anssin ja minun joukkueeni oli lyömätön. Aamulla väsytti. Sekin tuntui hauskalta.
Tekstinteko vähän viivästyi, koska krapulan sijaan kirjoitushommia on piisannut. Tänä aamuna sain vihdoin gallerian verkkosivuille valmiiksi taiteilijaesittelyn – vuoden ensimmäisen julkaistun tekstini:
Autotalliliudentaja
Sahalahtelainen
kuvanveistäjä Anssi Kasitonni (s.
1978) näytti lopullisesti suomalaiselle taidemaailmalle korkeakulttuurin ja
populaarikulttuurin liudentuman ja toisiinsa sulautumisen: vuonna 2011
Kasitonnille myönnettiin Ars Fennica -taidepalkinto, ja vuonna 2014 Aku Ankassa esiintyi Antti Ysitonni
-niminen taiteilija.
Taiteilija hakee autolleen parkkipaikkaa kahvilassa.
Rockmusiikissa
puhutaan autotallirockista (garage rock).
Kasitonni on vähän kuin autotalliveistäjä – vaikkakin koulutettu sellainen.
Mutta on hän paljon muutakin kuin kuvanveistäjä. Hän on aktiivinen muusikko:
Kasitonnin ja hänen puolisonsa Maria Stereon garagebändi Stereo 8000 on viime
vuonna julkaissut uuden levynsä. Kasitonni on tehnyt 2000-luvulla myös lukuisia
lyhytelokuvia, jossa seikkailee ihmisten lisäksi muun muassa animoituna kaksi
täytettyä oravaa. Näennäisesti humorististen filmien sanoma liikkuu
pohjimmiltaan vakavien moraliteettien maailmassa. Kasitonni uskaltaa kysyä
juuri niitä oikeita ”tyhmiä” kysymyksiä maailman suurimmista teemoista:
elämästä, kuolemasta, rakkaudesta, seksuaalisuudesta.
Taiteilija kiinnittää autonsa takarengasta kahvilassa.
Taide
on perinteisesti ammentanut omasta menneisyydestään, ja näin tekee
Kasitonnikin: esimerkiksi valmistaessaan pahvista toisinnon Damien Hirstin
kuuluisasta platinaan valetusta ihmisen pääkallosta, johon oli upotettu yli 8
000 timanttia. Kasitonni osaa ammentaa myös populaarikulttuurin historiasta.
Galleria Ortonin näyttelyä varten hän valmistutti kaappaamastaan kuvamateriaalistaan
100 lentikulaarivedosta. Muistattehan: ne vanhat muovipäällysteiset kuvat,
joissa katsomispistettä muuttamalla kuva vaikkapa iskee silmää. Tai näyttää
tissinsä. Nykyään lentikulaaritekniikalle on jo kehitelty uutta tekniikkaa ja
niille onkin ihan uutta tilausta, mutta Kasitonni hyödyntää tekniikkaa
sellaisena, johon siihen totuttiin 1950–60-luvuilla. Sisältö on kuitenkin
uudempaa: mukana voi olla vaikkapa Mikko Alatalo, jonka lasit vaihtelevat
sinisestä läpinäkyvään.
Juuri
tällainen liudentaminen on yksi Kasitonnin perustekniikoista. Mikään ei ole
pyhää. Miehekkäät bootsit voi valmistaa pahvista. Takavuosien tv-tähdelle voi
tehdä pystin, joka seisoo doorilaisen pylvään päällä. Vanhan testamentin teemat lomittuvat Ritari Ässän tarinoiden kanssa. Satujen tutkija Suvi Kauranen kirjoitti
satujen liudentumisesta: ”Liudentuminen voi
synnyttää kokonaan uudentyylisiä tarinoita, joissa yhdistyvät moderni maailma,
arkipäiväinen realismi ja sadun ikiaikaiset perinteet.” Juuri näin tapahtuu,
kun Kasitonni yhdistää omaa elämäänsä ja tuntojaan populaarikulttuurin ja
taiteen keinoin. Matka nuoruuden Solifer-mopon virittelystä kuvanveistoon ei
ole lopultakaan kovin pitkä, niin kuin hän itse on jo kymmenen vuotta sitten
todennut.
Grand Safari ja Kahden tonnin stiflat paikallaan. Kahvila muuttui taas galleriaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti