sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Julkista taidetta 78 & Näyttelykuvia 965 & 966: Hyvää pääsiäistä, osa 2: Aamupäivä Dublinissa

Kämppämme lähellä sijaitsi tosi hieno puisto, St Stephen's Green. Yhdellä sen porteista seisoo Edward Delaneyn (1930–2009) veistämä irlantilaisen vallankumouksellisen Wolfe Tonen (1763–1798) muistomerkki (1967):


Patsas räjäytettiin vuonna 1971, ja vain pää säilyi ehjänä. Cire perdue -tekniikalla tehdystä veistoksesta ei jää muottia, joten Delaney joutui muovaamaan veistoksen uudestaan.
Kiviaidan takana on toinen Delaney, Nälänhädän muistomerkki (1967). Paha nälänhätä vaivasi Irlantia vuosina 1845–52.


Aika kiinnostava veistäjä tämä Delaney, josta en ollut koskaan aiemmin kuullutkaan.
Ja sitten pitikin jo käydä pubissa. Eihän tällaista rakennusta voi ohittaa: 


Vähän uusihan Sheehan's on pubiksi, perustettu vasta vuonna 1933, mutta kuitenkin perheyritys kolmannessa polvessa.
Ja sitten jo vihdoinkin näyttelyyn. Oliver Sears Galleryssä oli Katherine Boucher Beugin (s. ?) Equations (26.2.–2.4.). Princetonissa syntynyt, Hampurissa 1960–70-lukujen vaihteessa opiskellut maalari asuu nykyään Irlannin Corkissa. Albersia opiskellut ja opettanut taiteilija oli ihan hauska tuttavuus, mutta hieman löysää jälki oli:

 

 
***

Ja heti perään Taylor Galleries. Mayolaisen Tim Morrisin (s. 1965) The War (20.3.–11.4.) värjätyt pronssit jäivät ehkä vähän poikamaisiksi, vaikka tiettyä charmia näissä sotakaluissa silti oli:



***

Ja sitten Adam'sin huutokauppahuoneelle, jossa oli juuri irlantilaisen taiteen näyttö. Aika halvalla tuntuu taide menevän. Nyt myöhemmin Galwayssa katsoin netistä huutokaupan tulokset, ja esimerkiksi tämä Delaneyn 87-senttinen krusifiksi meni 2 800 eurolla:


Tony O'Malley (1913–2003) on maineeltaan yksi Irlannin suurista tekijöistä, mutta ei hänenkään hieno carborunduminsa Tinajo noussut kuin 700 euroon:


Uusi tuttavuutemme, antikvaarinen kirjakauppias Stephen Stokes vei meidät näyttöön, koska hän halusi tutkia tarjolla olevat näyttelyluettelot. Olen itse työskennellyt antikvariaatissa seitsemän vuotta, joten kovin tutun ergonomisllta työasennot vaikuttivat:


Ja sitten syömään. Vajaassa vuorokaudessa pääsin kurkistamaan kahta vain jäsenille tarkoitettua klubia. Nyt oli vuorossa vuonna 1901 perustettu Royal Irish Automobile Club, jonka autotallin yläpuolisessa sympaattisessa ravintolassa oli tarjolla lammasmuhennosta.



Ja kännykkä kiinni:


Olisin minä voinut lankata kenkänikin vessassa – jos vain olisi sellaiset kengät:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti