2.4. päädyin sateisena iltana Dublinista Galwayhin, pikkuruiseen (75 000 as.) mutta Irlannin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin ja siellä ensimmäiseen sikäläiseen pubiini, Bunch of Grapes:
3.4. sää onneksi muuttui, ja varsinkin pari viimeistä päivää Galwayssa oli kuin kesä. Majatalo sijaitsi suoraan Galwaynlahden rannalla, ja huoneessa oli parveke lahdelle:
Taidetta en juurikaan nähnyt, koska oli pääsiäinen ja paikat kiinni – paitsi pubit, nekin tosin perjantaina. Kantapubikin löytyi nopeasti – Tigh Neachtain on paikallinen taiteilijakapakka, varsinkin kirjailijoiden ja teatteriväen suosima paikka:
Galway on varsinainen festivaalikaupunki, ja nyt oli vuorossa Galway Food Festival, jossa söin muun muassa ostereita, enkä kyennyt päättämään kummat olivat parempia, paikalliset (ostrea edulis) vaiko tyynenmerenosterit (crassostrea gigas):
Pubeja kertyi viidessä päivässä viisi, ja osassa tietenkin musiikki raikasi – kuten tässä The Crane Barissa:
Sunnuntain 5.4. musiikista vastasivat Sean Ryan ja Mick Crehan vieraineen (kolme tinapilliä, kaksi banjoa, haitari, kitara ja bodhrán-rumpu):
Hauskaa menoa, vaikka on pakko tunnustaa, että olen sen verran lukutaidoton irkkumusiikin suhteen, että kuulen mielessäni heidän soittavan yhtä ja samaa loputonta biisiä.
Sean Ryan ja Mick Crehan tinapilleineen.
Löysimme myös pubin, jossa oli onnettoman huono drag-DJ, mutta hän oli jo niin huono, että oli oikein hauskaa. Ensin emäntä suuttui, kun hän näytti perseensä yleisölle, ja sitten emäntä suuttui, kun hän laittoi bassot niin lujalle, että seinältä tippui posliinilautanen, joka tietenkin hajosi – se muuten tippui ihan pääni viereen.
The Salt Housessa raikasi vähän toisenlainen musiikki, läskibasson varressa Kelvin Busher:
Koska meillä oli entuudestaan tuttavia Galwayssa, pääsimme kunnon kotibileisiinkin, ja sielläkin tietysti musiikki raikasi – tässä haitaria soittaa ja laulaa Phyllis Cox:
Tutustuin myös koiriin. Uuden tuttavani Peterin koira Sally oli aivan ihana, varsinainen pubisylikoira:
Ja viimeisenä pubi-iltana naapuripöydän boxeri yllättäen tuli ja pesi sekä partani että korvani:
Koska yritän pitää tämän henkilökohtaisen narsismin näyttämön sijaan taideblogina, piti minun pääsiäiseksi sulkeutuneiden gallerioiden sijaan löytää galleria, josta voisin raportoida. Se onkin aina auki. Sattumalta nimittäin löysin Galwayn johtavan gallerian, lyhyen Pump Lanen:
Tässäpä tärkeimmät. Vihje: jos on yhtä aikaa jano ja vähän vilustunut olo, kannattaa ottaa pöytään sekä Guinness että hot whiskey [ainakin Thig Neachtainissa siihen laitettiin Powersia, Irlannin suosituinta viskiä]:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti