sunnuntai 9. elokuuta 2015

Julkaistua 680 & Virossa 164 & Katutaidetta 120: Nainenkin lyö päätään seinään

Jo viime maanantaina avattiin Terje Ojaverin (s. 1955) näyttely (3.–28.8.) Galleria Ortonissa. Terjen ja hänen miehensä Jürin (s. 1955) kanssa humuaminen kesti aina torstaihin saakka, joten sain vasta eilen kirjoitettua taiteilijaesittelyn gallerian sivuille: 

Nainenkin lyö päätään seinään

Ortonin vuotuinen virolainen vieras on tänä vuonna kuvanveistäjä Terje Ojaver (s. 1955), joka valmistui Viron taideakatemiasta vuonna 1985.  
Ojaver on monipuolinen tekijä, jonka rekisteriin kuuluvat yhtälailla klassinen figuratiivinen veisto kuin täysin abstrakti ja toisinaan käsitteellinenkin ilmaisu. Hän on tehnyt myös harvakseltaan videoteoksia ja performansseja. 
Ojaver on nyt parinkymmenen vuoden jälkeen palannut pieniin pronssiveistoksiin. Ortonilla ensimmäistä kertaa julkisuudessa nähtävä pienoisveistosten sarja Strippiklubi I–X (2015) jatkaa johdonmukaisesti Ojaverin naista, naisuutta, naistaiteilijuutta, naisen elämää käsittelevää tematiikkaa, jota hän valottaa monista näkökulmista, usein myös huumorin keinoin. 


Taiteilijat operoivat usein totutuilla merkityksillä ladatuilla motiiveilla, kuten vaikkapa ruukku, rasia, sydän, käärme, hevonen jne. Ojaver on valinnut odottamattoman esineen: tarjottimen. Hän yhdistää tarjottimen, alastoman naisvartalon ja tankotanssin. Hän tuo esiin sitä, miten nainen on tarjolla, miten naisen avulla tarjoillaan erilaisia asioita ja miten naisen tehtävä on usein tarjoilla. Ojaverin tarjottimet ovat tarjottimen kappaleita. sirpaleina, mutta emme tiedä, tuovatko ne onnea. Sarja kuitenkin jatkuu, sillä nyt naiset ovat vasta nuoria – Ojaver haluaa tuoda esiin myös 60-vuotiaita, 70-vuotiaita, 100-vuotiaitakin, heidän kauneuttaan, heidän seksuaalisuuttaan. 
Mainittakoon vielä, että mallina käytetty tarjotin kertoo myös siitä, miten taiteilijan oivallus voi toimia hauskoja lisämerkityksiä tuottaen: mallina on Ortonin kahvilan oma tarjotin, jonka Ojaver vei viimevuotisella tutustumiskäynnillään mukanaan. Näinkin voi syntyä paikkasidonnaista taidetta. 
Toinen teos, video Sisyfoksen morsian (2009) on vanhempaa tuotantoa, mutta halusimme sen Suomeen esille, koska siinä on kaikki klassikon ainekset. Teoksellaan Ojaver on luonut Albert Camus’n ajatuksiin pohjautuvan feministisen tulkinnan antiikin Sisyfos-myytistä. Kivien kukkulan huipulle vierittämisen sijaan videon nainen pelaa morsiuspuvussaan jalkapalloa ylämäkeen – taustalla soi Serge Gainsbourgin ja Jane Birkinin ikiklassikko Je t’aime... moi non plus (1969). 


Sisyfoksen rangaistus on perinteisesti koettu äärimmäisen ankarana. Mikä olisikaan kauheampaa kuin tehdä turhaa työtä koko elämänsä? Mutta sitähän me tietyssä katsannossa juuri kaikki teemme. Camus päätyi siihen, että Sisyfos oli onnellinen. Päättymättömän tyhjän tekeminen on Camus’n mukaan hinta maailman rakastamisesta. 
Juuri absurdin taju onkin yksi Ojaverin vahvimmista puolista. Ojaver näyttää, että kyse ei ole vain miesten maailmasta. Antiikin sankarit ovat useimmiten miehiä, ja yleensä miehiä ovat nykyaikamme antisankaritkin. Nainenkin voi olla olla absurdin sankari, kuten Sisyfos. Nainenkin voi olla antisankari. Nainenkin voi lyödä päätään seinään ja silti tai juuri siksi rakastaa elämää ja maailmaa.

***

Keskiviikkona oli Viron lähetystössä Terjen toisen näyttelyn (6.8.–9.9.) avajaiset, jota jatkoimme porukalla menemällä vielä Rosa Liksomin (s. 1958) näyttelyn Contemporary Warriors (5.8.–6.9.) avajaisiin Galleria Brondassa. Eikä sielläkään päässyt Virosta eroon. Liksomia onnitteleva Ojaver tunnisti heti kuvan oikeassa laidassa näkyvän ryijyn alkuperältään virolaiseksi:


Palaan näyttelyyn vielä jatkossa.

***

Enkä kadullakaan päässyt vielä Virosta eroon. Joku virolainen irvileuka oli vieraillut Isolla Roballa:


***

Ja virolaisteema jatkui vielä eilenkin. En oikein päässyt osallistumaan Streetlevel-tapahtumaan (6.–8.8.), kun oli kirjoitushommia, mutta eilen satuin kuitenkin osumaan Ruttopuistoon, missä virolainen Billeneeve (s. 1975) esitti performanssinsa:



Efesoksen Artemis nykypäivässä? Intensiivinen joka tapauksessa.

PS. Tästä linkistä vielä Je t'aime... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti