Virossa 163 & Näyttelykuvia 992 & 993 & Julkista taidetta 80: Helsingin 1. Terje Ojaver -viikot käynnistyivät

Viime perjantaina palasin Virosta, missä vietin melkein koko heinäkuun. Lauantaina olin Pihlajasaaressa Punavuoren punavuoren jokavuotisissa onkikilpailussa, mistä nappasin kolmannen sijan, ja sunnuntaina alkoi paluu työelämään. Ripustimme Galleria Ortoniin Laulasmaalla asuvan kuvanveistäjä Terje Ojaverin (s. 1955) näyttelyn (3.–28.8.).
Terje on palnnut parinkymmenen vuoden jälkeen pienten pronssiveistosten pariin tuoreessa sarjassaan Strippiklubi (2015):

Lisäksi mukana on vanhempi video Sisyfoksen morsian (2009), jossa Terje pelaa ylärinteeseen surkuhupaisaa jalkapalloa morsiuspuku päällään:

Palaan aiheeseen tarkemman gallerian verkkosivuille tehtävän taiteilijaesittelyn muodossa, kunhan nämä Terje Ojaver -viikkojen humut vähän laantuvat – huomenna varmaankin. Humua nimittäin piisaa, sillä eilen kävimme Viron lähetystössä ripustamassa Terjen toista samanaikaista näyttelyä (6.8.–9.9.) – avajaiset ovat tänään:

Mukana on myös toisessa salissa aika hurjaa fantasiaa tekevä taidemaalari Einar Vene (s. 1952).

Einar Vene, Me rakastamme Viroa, 2014.

Olin jo Virossa ollessani henkisesti valmentautunut näihin juhlaviikkoihin. 22.7. kävin nimittäin Karepan rantakylässä Richrad Sagritsa Muuseumissa, jonka pihalle on muotoutunut 2010-luvulla hieno veistospuisto. Ensimmäisenä sinne pystytettiin Terjen Molbert (2011):

Molbert on viron sana maalaustelineelle. Oli siellä Terjen puolisonkin, Jüri Ojaverin (s. 1955) tuore veistos, Itsensäkatsomisen kappeli (2015) – ja Munchin kuuhan sieltä luuraa:

20.7. kävin Ülemisten kauppakeskuksessa ostamassa itselleni alennusmyynnistä Eccon sandaalit. Eikä sielläkään pääse karkuun Terje Ojaveriä. Aulassa on hänen iso teoksensa Taivaskivet (2015):

Ja tuli vielä 23.7. käytyä Sauessa valimolla, missä Terje valatti Strippiklubi-sarjaansa. Työt valmistuivat siis aivan viime hetkellä ennen näyttelyä.