Tiistain (20.10) Helsingin Sanomissa ilmestyi juttu siitä, miten Guggenheim Helsinki tulee vielä tämän vuoden puolelle kaupunginhallituksen käsittelyyn. Tässä linkki. Jutun oli tehnyt HS-työryhmä Aino Frilander, Vesa Sirén ja Kaisa Viljanen.
Olen tässä muutaman päivän harmitellut itsekseni lievän G-myönteisesti laadittua juttua, ja avoimuuden nimissä – ja aikani pähkäiltyäni – päätin nyt sitten kuitenkin kertoa seuraavan episodin:
Jutun taustalla on se, että soitin Kaisa Viljaselle maanantaina saatuani samana päivänä sattumalta tietää, että Helsingin kaupungin, Guggenheim Helsingin Tukisäätiön (en pysty linkittämään säätiötä, koska heidän sivunsa ei kirjoitushetkellä toimi – "Error establishing a database connection") ja valtion neuvottelema aiesopimus on tulossa kaupunginhallituksen käsittelyyn jo tämän vuoden puolella ja että ehtoja on aiemmasta jotenkin muutettu. Yritin siis tehdä jonkinlaisen vuodon.
Varsinainen syy soittoon oli tietenkin närkästykseni siitä, että asiaa on valmisteltu salassa ja demokraattisen päätöksenteon vastaisesti. Perussyy tähän närkästykseen on se, että Helsingin taidemuseon – jonka johtokunnassa toimin varapuheenjohtajana – johtosäännön 1 §
toteaa varsin yksiselitteisesti näin: "Helsingin
kaupungin taidemuseon johtokunta ja sen alainen Helsingin kaupungin taidemuseo
vastaavat kaupungin kuvataidepolitiikasta ja taidemuseotoiminnasta sekä muista
sille määrätyistä alan tehtävistä hyväksyttyjen tavoitteiden mukaisesti." On varsin vaikeaa vastata kaupungin kuvataidepolitiikasta, kun valmisteltavia kuvataidepolitiikkaan liittyviä asioita ei virkamiesjohdon taholta kerrota sen paremmin museolle kuin johtokunnallekaan. Johtokuntaa ei siis edes ilmoitusasioissa informoida sen toimenkuvaan liittyvistä tapahtumista ja kehityskuluista. Jos olisin ilkeämielinen, voisin todeta tämän olevan kunnallisen demokratian pilkkaamista.
Koin tämän oudon menettelytavan olevan myös uutinen ja siksikin soitin Viljaselle. Viljanen jopa soitti kaksi kertaa perään täsmentääkseen sitä, mitä haluaisin johtokunnan jäsenenenä sanoa julkisuudessa. Ja minähän kerroin osapuilleen sen, mitä edellä olen todennut.
Lopullisessa jutussa oli kuitenkin haastateltu vain kolmea muuta ihmistä: apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljasta, OKM:n ylijohtaja Riitta Kaivosojaa ja G-tukisäätiön hallituksen puheenjohtaja Ari Lahtea. Menettelytapaan ei kiinnitetty mitään huomiota. Minun tarkastetuilla ja täsmennetyillä lausumillani ei näköjään ollut mitään merkitystä. Ja kysehän ei nyt ole minusta turhamaisena yksityishenkilönä vaan taidemuseon johtokunnan varapuheenjohtajana. En siis toimi omalla asiallani vaan minua äänestäneiden ja ilmeisesti demokratiasta kiinnostuneiden kuntalaisten asialla. Mainittakoon, että johtokunnan puheenjohtaja Thomas Wallgrenilta (sd) olisi myös kysytty, mutta häntä ei maanantai-iltana enää tavoitettu.
En voi välttyä jälleen siltä epäilyltä, että Helsingin Sanomat noudattaa jotain toimituksen yläpuolelta määriteltyä G-kantaa. Tästähän on somessa aina silloin tällöin keskusteltukin, mutta lehti on osannut annostella sopivasti erilaisia mielipiteitä, joten ainakaan täysin johdonmukainen kanta ei ole ollut – jos sellaista nyt sitten on ollut. No, ihan sama, minua ottaa nyt kuitenkin pannuun, enkä taida tällaisia soittoja enää tulevaisuudessa tehdä. Annoin vain ilmaisen uutisen. Meni ns. luottamus – tuo aikamme niin monin tavoin käytetty avaintermi.
Luottamus kunnalliseen demokratiaankin alkaa sekin olla vaakalaudalla – varsinkin jos Jussi Pajusen omaa valtaa pönkittävät ja demokratian toteutumista heikentävät uudistukset kaupungin hallinnossa menevät läpi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nooh.... Kriitikko on pysynyt vaiti case Guggenheimista jo runsaan vuoden, edes viime vaiheet eivät ole innoittaneet kommentoimaan. Vaikeneminen epäilemättä tarkoituksellista,ja sille varmaan löytyy selitys. Toki monet ovat saaneet tarpeekseen ikuisuusprojektista. Viimetapahtumat varmaan yllättivät monet.
VastaaPoistaKritiikkiä uudesta ehdotuksesta on kuultu Juhani Pallasmaalta ja Jörn Donnerilta, museojohtajat puoltavat. Pohjanoteerauksen taisi murjaista Laura Kolbe, jonka mielestä Guggenheimia vastustavat ovat antiamerikkalaisia. Tuttua juttua toki tämä. Unelmahöttöä kuultu taas paljon, mutta peruskysymykseen ei ole kuultu taaskaan yhtään perusteltua vastausta: miksi Helsinkiin pitäisi tulla Guggenheimin tönö. Valtuustoäänestyksestä tulee epäilemättä tiukka.