Julkaistua 703: Sota ja kulttuuriperintö

Yle Radio1:n Kultakuumeen kolumnit siirtyivät tästä viikosta alkaen keskiviikosta torstaihin. Eilen olin taas vuorossa:

Sota ja kulttuuriperintö

Isisin taistelijat ovat jatkaneet kulttuuristen muistomerkkien tuhoamista syyrialaisella aavikolla Palmyran rauniokaupungissa, joka on yksi UNESCO:n maailmanperintöluettelon kohteista. Kahden temppelin jälkeen viimeisin tuhottu rakennelma oli lokakuun alussa noin 2000 vanha riemukaari – yksi Palmyran ikonisista kohteista. 

Palmyran riemukaari.

Isisin tuhoteot on tuomittu ympäri maailmaa barbaarisina. Monien on vaikea käsittää niiden motiiveja. Isis itse on Dabiq-lehdessään selittänyt tekojaan muun muassa sillä, että kulttuuriperintökohteet – temppelit, palatsit ja kokonaiset kaupungit – estävät nationalistisuudessaan irakilaisten ja syyrialaisten lojaalisuutta islamilaista valtiota kohtaan ja ovat näin sen legitimiteetin tiellä. Toinen syy on uskonnollinen: kohteet edustavat usein polyteismiksi tulkittavaa ajattelua, jota omaa ja varsin ahdasta islamilaista tulkintaa edustava Isis vastustaa. 

Koko totuus ei kuitenkaan valkene Isisin oman tulkinnan kautta. Kaikista asioista he eivät puhu. Antiikkiesineiden pimeä kauppa on Isisille merkittävä tulonlähde – öljyn lisäksi. Taloustietotoimisto Bloombergin mukaan viime kesänä arkeologit arvioivat Turkin, Libanonin ja Jordanian kautta liikkuvan 300 miljoonan dollarin arvosta varastettua antiikkia. Osa tavarasta liikkuu vieläpä avoimesti: Yhdysvaltain kansainvälisen kauppakomission tilastoissa vuosina 2012–13 tullissa ilmoitettujen antiikkiesineiden tuonti Irakista lisääntyi 672 prosenttia. Kasvu ei voi johtua pelkästään laillisesta kauppatavarasta. Juuri tuolloin Isis alkoi näyttää voimaansa kansainvälisellä kentällä ennen kuin se perusti islamilaisen valtion, kalifaatin vuonna 2014. 

Puhumalla pelkästään uskonnosta tai barbariasta ei ilmiötä selitetä. Isis annostelee tuhotekojaan suunnitelmallisesti, ja kyseessä onkin epäilemättä tarkkaan harkittu strategia. Isis noudattaa Al-Qaida-johtaja Osama bin Ladenin oppeja. Se ei halua välttää sotaa vaan nimenomaan jatkuvilla kauhu-uutisilla houkutella läntisen maailman mukaan maasotaan, jonka voittaminen vieraalla maaperällä on tunnetusti vaikeaa. 

Isisin lippu. Keskeisin pointtini taitaa olla se, että barbariaan rajoittuvalla toiseuden viholliskuvalla ei asiaa oikein ymmärretä. Ilmiöstä pitää kyetä kaivamaan esiin se samuuskin.  

Nyt kun Venäjäkin on lähtenyt voimallisemmin mukaan konfliktiin – tai ainakin joihinkin niistä monimutkaisista ja sekavista konflikteista, joita alueella velloo –, tulee tilanne olemaan entistä monimutkaisempi. Monet taisteluista tulevat myös väistämättä lisäämään kulttuuriperinnön tuhoa. Pommien osumatarkkuus ei tunnu niin hirvittävästi uusimmasta tekniikasta huolimatta lisääntyneen – kuten viimeaikaiset uutiset Naton toimista ovat jälleen kerran osoittaneet. Erotuksena vain se, että kyse ei ole barbariasta vaan vahingosta. Tarkoituksellisinakin sivistyneen lännen pommitukset kyetään useimmiten perustelemaan rationaalisena toimintana, jonka päämääränä on ihmiskunnan yhteinen hyöty. 

Keisari Vilhelmin muistokirkko. 

Sivistyneen lännen on myös syytä muistaa omatkin tuhonsa. Olen vähän aikaa sitten käynyt Berliinissä ja katsellut toisen maailmansodan pommituksissa vuonna 1943 tuhoutunutta Keisari Vilhelmin muistokirkkoa, jonka rauniot jätettiin muistomerkkimäisesti pystyyn – muistomerkkinä sodan tuhoille. Itse asiassa koko Eurooppa on täynnä kokonaan tuhottuja kulttuurikohteita tai tällaisia osin tuhottuja ja muistomerkeiksi muuntuneita raunioita. 

On vaikea uskoa Isisin voittoon ja vakiintumiseen edes Syyrian ja Irakin alueilla. Jonain päivänä osa johtajista istuu oikeuden edessä syytettyinä maailmanperinnön tuhoamisesta. Tästä syntyy juuri nyt ennakkotapauskin. Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa alkoi syyskuun lopulla oikeudenkäynti, jossa syytettyjen penkillä istuu malilainen Ahmad Al Faqi Al Mahdi. Tässäkin tapauksessa kyseessä on UNESCO:n maailmanperintöluetteloon kuuluvasta kohteesta, koko Timbuktun kaupungista. Islamistit valloittivat Timbuktun vuonna 2012 ja tuhosivat muun muassa 14 sen 16:sta mausoleumista, jotka oli pystytetty paikallisten ajattelijoiden haudoille. Hyökkääjät totesivat rakennukset kuvainpalvonnan toteemeiksi. 

Ahmad Al Faqi Al Mahdi Haagissa.

 
Al Mahdin juttu on ensimmäinen kerta, kun Haagin tuomioistuin käsittelee sotarikoksena uskonnollisten tai historiallisten monumenttien tuhoamista. Syytteen pohjana on Rooman perussääntö, joka tuli voimaan vuonna 2002. 

Al Mahdin mahdollisella tuomiolla Haagissa ei kuitenkaan ole pelotevoimaa. Yksikään Isisin johtajista, joka määrää seuraavan kulttuurikohteen tuhoamisen, ei taatusti mieti peloissaan tulevaa tuomiotaan. Isisin kauhisteleminen barbaarisina villi-ihmisinä ei sekään johda mihinkään. Isis toimii paljon rationaalisemmin kuin haluamme uskoa. Tilannetta voi purkaa omalta osaltaan se, että sivistynyt länsi tunnustaa omien intressiensä tuottaman roolin Irakin ja Syyrian alueella. Ilman meitä ei Isisiä ehkä olisi. 

Onneksi tulossa on maailma, missä fossiilisen energiasyötteen rooli vähenee tuntuvasti.