Olin tiistaina Tallinnassa juhlistamassa kuvanveistäjäystäväni Terje Ojaverin (s. 1955) Vabaduse galeriin näyttelyn Striptiisiklubi (25.9.–13.10.) lopettajaisia ja Terjen 60-vuotisjuhlia.
Näyttely oli Terjelle ominaisesti vähän groteski mutta samalla kuitenkin lempeän ironinen:
Ja tanssiksihan tuo lopulta meni – galleria oli poikkeuksellisesti auki yöhön asti:
Terjen kuvanveistäjämiehelle Jüri Ojaverille (s. 1955) tuli kuuma, kun gallerian kuraattori ja muun muassa Sirp-lehden kuvataidetoimittaja Reet Varblane – jota oli vaikea pysäyttää kuvaan – otti ja vei.
Täydellinen ilta.
***
Keskiviikkona oli vähän toisenlainen tunnelma, kun istuin Tallinna Kunstihooneen alakerran KuKu Kohvikin terassilla. Vapaudenaukiolle alkoi kertyä poliiseja ja sitten syykin selvisi: pakolaisvastainen mielenosoitus. Mukana oli myös suomalaisia:
Oikein hävetti nähdä Suomen lippuja – kaikkineen kolme – siellä. Onneksi mielenosoittajia ei ollut paljon, arvioni mukaan viitisenkymmentä – siis yksi jokaista syyskuussa Viroon saapunutta turvapaikanhakijaa kohti. Kaikkineen Viroon on saapunut tänä vuonna 190 turvapaikanhakijaa. Seuraavan kahden vuoden aikana Viro aikoo ottaa vastaan 500 pakolaista.
Virolainen nationalismi on joskus puistattavaa. Varsinkin kun ottaa huomioon heidän oman pakolaishistoriansa – 1950-luvun lopulla Ruotsissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa asui noin 90 000 ulkovirolaista. Kyllä heitäkin autettiin. Näin lyhyt on nationalistinen muisti.
Kun kävin ensimmäisen kerran Virossa vuonna 1972, ahdistuin heidän nationalismistaan ja venäläissyrjinnästään - ikäänkuin he eivät olisi osanneet erottaa ideologiaa ja ihmistä, vaan suhtautuivat ihmiseen kuin idelogiaan. Se oli minusta yhtä pelottavaa kuin lapsena kokemani ryssäviha.
VastaaPoista