Merleau-Ponty, heuristiikka ja myymälävarkaus

Eräällä kuvanveistäjäystävälläni on tapana – toisin kuin monella muulla kuvanveistäjällä (ainakin stereotypioissa) – Jaloviinan juomisen...

... sijaan lukea filosofiaa kuntosalilla crosstrainerissa: 

Menneellä viikolla hän teki sitä tunnin ja neljäkymmentä minuuttia lukien Maurice Merleau-Pontyn...  

... esseetä 'Epäsuora kieli ja hiljaisuuden äänet', josta Tapani Valkonen totesi taannoin blogissaan: "Merleau-Ponty kysyy artikkelissaan 'Epäsuora kieli ja hiljaisuuden äänet', että mitä muuta maalari (tai runoilija) toisi julki kuin kohtaamisensa maailman kanssa? Ajattelen, että yksittäinen maalaus on viikkojen tai jopa vuosien aikana käytyjen keskustelujen tiivistelmä. Tarkoitan oikeastaan sisäistä puhetta, mutta toisaalta myös vuoropuhelua maailman kanssa."
Ja niinpä ystäväni joutui välittömästi treenin jälkeen outoon vuoropuheluun maailman kanssa mennessään ruokakauppaan. Hän sai yhtäkkisen heuristisen ajatuksen ja laittoi kätensä laukkuun tarkistaakseen kesken ostoksiaan erään Merleau-Pontyn lauseen, mutta muutti sitten kuitenkin mieltään ja päätti palata aiheeseen vasta kotona. Joku nainen oli nähnyt käden laukussa ja ilmoittanut myymäläetsivälle mahdollisesta varkaudesta. Myymäläetsivä pysäytti ystäväni ja pyysi näyttämään laukkunsa sisällön. Ystäväni, joka on kiivas mies, totesi: "Toi on tosi törkeetä, sun työpaikkas voi olla nyt vaarassa!" Pelästynyt etsivä päästi sitten ystäväni jatkamaan matkaa eikä kutsunut poliiseja. 
Ystäväni on hyvä kuvanveistäjä...

... mutta niin on moni Jallustakin pitävä kuvanveistäjäystäväni. Heidän heuristiikkaansa kuuluu esimerkiksi 'erikoistapaukisen kokeileminen'. Tästä nimenomaisesta erikoistapauksesta ystäväni on luopunut jo vuosia sitten.

PS. Vanhana bibliofiilinä esitän kuitenkin myös samalla halveksuntani kuvanveistäjäystävääni kohtaan. Crosstrainerin rakenteesta johtuen hänellä on tapana pilkkoa paksummat kirjat pienemmiksi osiksi ja vahvistaa ne omilla teippivirityksillään, jotta ne pysyisivät luettavina paikallaan crosstrainerin rakenteessa. Näin hän teki esimerkiksi rakastamalleni Bengt Jangfeldtin loistavalle Majakovski-elämäkerralle Panoksena elämä (WSOY 2008), mitä en koskaan voi antaa anteeksi. Ystäväni siis tuhoaa kirjoja, minkä koen vastenmielisenä. Sitä paitsi fyysinen kirja on mielestäni edelleenkin paras, hienostunein ja luotettavin sivistyksen käyttöliittymä.
Toisaalta toinen ystäväni Hanna Johansson, jonka kanssa piipahdin oluella – vain yhdellä, ja hänkin joi vain pienen – pari päivää sitten, on pari vuotta sitten kirjoittanut samaisesta esseestä: "Vaikka perspektiivi ei suoranaisesti johda meitä Merleau-Pontyn mukaan harhaan, se kuitenkin asemoi maailman oudosti paikalleen, sulkee ulos monia arvoituksia, ja tarjoaa vain rajallisen ja rajoitetun näkökulman maailmaan." 
Bibliofiilin näkökulmakin voi olla epäilemättä rajoitettu.
Täytän muuten tänään 59 vuotta. Älkää onnitelko, älkää laittako rahaa mihinkään hyväntekeväisyystilille, jonka teille voisin tarjota, vaan menkää ja ostakaa hyvä kirja ja lukekaa sitä illalla sängyssä ollen minulle kiitollisia siitä, että juuri tämän päivän kunniaksi kehotin teitä tekemään niin. Siinä tarpeeksi onnittelua. Näin me pidämme sivistystämme yllä. 
Minäkin aloitin tänään uuden tärkeän tuntuisen kirjan, Antti Kasvion Kestävä työ ja hyvä elämä (Gaudeamus 2014), jossa hän muun muassa toteaa: "On erityisen tärkeää, että Suomi osoittaa olevansa mukana niissä kansainvälisissä pyrkimyksissä, jotka tähtäävät valistuksen perinnön eteenpäinviemiseen. Valistuksen perinnön aiemmat rajat on ylitettävä niin, että tuloksena on ihmisen kehittyvät tarpeet ja niiden luonnolliset perustat keskenään tasapainoon saattava kestävä sivilisaatio. Tämä tavoite ei voi toteutua ilman vapauksien ja ihmisoikeuksien johdonmukaista kunnioittamista, riippumatonta tiedettä ja planeetalta löytyvien luonnonvarojen saattamista ihmiskunnan yhteiseen hallintaan."
Tämän ja itseni kunniaksi otan illalla fingerporillisen Jallua.

Lisään Kasvion listaan vielä "riippumattoman taiteen", joka tosin riippuu niin moninaisista asioita, kuten edellä olemme todistaneet.