Käytän yleensä samaa hernesaarelaista korjaamoa. Lähtiessäni muistin surffaillessani juuri lukeneeni marraskuisen jutun korjaamon viereisestä seinämaalauksesta ja siinä esiintyneestä Jussi Halla-ahon karikatyyristä, jota risteilyturistit ovat kiivaasti kuvanneet. Olen itsekin blogissani viime kesänä noteerannut Hernesaaren jättimäisen graffitin, mutta en sitä aikoinani kuvatessani tunnistanut Halla-ahoa. Piti käydä uudestaan tsekkaamassa, ja tässähän tuo:
Tekijä on käsittääkseni Hende Nieminen (s. 1976). Ihan Halla-ahon näköinen se ei ole, mutta aika hauska kuitenkin. Kuun alussa asiaan palattiin uudessa jutussa, jossa varmaankin yritettiin hämmentää tilannetta: Pitäisikö Halla-ahon haastaa tekijät? Hänellä ei kuulemma ole kuitenkaan mitään vaatimuksia asiasta.
Sinne vain retkelle! Hernesaaressa voi kokea hieman stalkermaista rappioromantiikkaakin ennen kuin sinne joskus nousee kalliita asuntoja. Ei kaupunkikaan taida niemennokasta tänä väliaikana paljoa piitata, tässä tunnelmia 14:n päättäriltä:
Ja minullapa on Viroon lähtiessäni matkalukemisina Arkadi ja Boris Strugatskin Stalker (1972, suom. 1982):
Aamu-tv:ssä kysytään nyt juuri tätä kirjoitettaessa, että tuleeko tästä joulusta kaikkien aikojen taantumajoulu. Ihan sama. Ostin ylläolevan kirjan itselleni joululahjaksi Espoon Steinerkoulun joulumyyjäisistä yhdellä eurolla.
No, hyvä on. Ostin minä muutakin. Papu Pirtolalta (s. ?) hienot turvepohjalliset parilla kympillä [tai jos ollaan ihan tarkkoja, Papu antoi kaksi euroa alennusta, ja sillä kakkosella ostin sekä Stalkerin että Vatslav Nižinskin elämäkerran Nižinski sekä Nižinskin viimeiset vuodet (1984)]:
PS. Vähän myöhemmin. Tää Hende on muuten aika vahva tekijä. Tässä tuore piparkakkutalo tuoreesta aiheesta:
Ja tästä linkistä raportti sen valmistumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti