Kollegat, varokaa AMK-oppilaitoksia!

Olen tänä vuonna opetannut kahdessa AMK:hon kuuluvassa taideoppilaitoksessa, sekä Lahden Taideinstituutissa että Turun AMK:hon kuuluvassa Taideakatemassa. Opin vasta viime vuonna, että Lahti on viime vuoden alusta osakeyhtiö. Näin on näköjään Turkukin nykyään – en tosin tiedä mistä alkaen.
Rakastan tätä osuuttaa työstäni – nuorten taiteilijoiden kanssa on tosi nasta olla, ja siinä oppii itsekin paljon siitä, missä nyt mennään, jo pelkistä kysymyksistä ja ihmettelyn aiheista.
Tämä asia ei ole muuttunut miksikään yhtiöittämisten myötä, mutta moni muu asia on muuttunut. Esimerkiksi Lahdessa sain paskapalkkaa raskaasta tutoroinnista (jokainen opettanut tietää, että jos viettää täyden päivän useamman nuoren taiteilijanalun kanssa intensiivisen tunnin keskustellen ja varsinkin aidosti läsnä ollen, niin sitä päivän loputtua vain romahtaa tylsän vierashuoneen sänkyyn eikä lähde kylille kapakkaan riekkumaan), 23,00/tunti [Korjaus, muistinkin eilen väärin – se oli 27.00/tunti] Se oikeastaan edes haitannut minua, koska nautin siitä ja onhan se aitoa rahaa friikulle. Mutta se tuli yllätyksenä, että minulle vain ilmoitettiin, että matkakorvauksia ei sitten enää makseta. Matkustin siis omalla kustannuksellani ja ilman päivärahaa vieraaseen kaupunkiin miltei kahdeksi vuorokaudeksi saadakseni huonoa palkkaa ilman niitä asianmukaisia korvauksia, jotka ennen olivat itsestäänselvyys. Rahaakin oli tilillä niin vitun vähän, että ostin kämpille naapurin Siwasta 30% alennuksella seuraavana päivänä päiväysumpenevia paskatuotteita – siis jotain saatanan mauttomia kolmioleipiä ja vielä mauttomampia kevytnakkeja. No, ostin minä mustikkakeittoa yhden litran – se sai korvata aamukahvin, koska ei vierashuoneeseen kahviakaan kukaan ollut viitsinyt jättää.

Ehkä tämä on viimeinen kuvani koskaan Lahden kuvanveistosalista.

No, nautin keikasta kuitenkin ja yritän jaksaa raportoidakin blogissani siistä vielä, koska nuoret olivat kaikki sekä tosi mukavia että kiinnostavia taiteilijanalkuina, ja juuri nämä nuoret ovat viimeinen Lahdesta koskaan valmistuva vuosikurssi. Ja juuri heidän takiaan ei jäänyt paskafiilis – vaan päinvastoin tunsin taas rakastavani taideopiskelijoita, tehkööt paskat osakeyhtiöt mitä tahansa paskatemppuja. Niinhän tuo AMK petti muutenkin koko taideinstituutin häpeällisellä tavalla.
Aion toki riitauttaa tuon matkakorvausasian jollain tavalla, ihan periaatteesta, mutta kai niillä on joku pykälä, johon vedoten niiden ei tarvi maksaa mitään. Olen varma häviöstäni, mutta normaali äänetön paskan nieleminen on minulle vieras ajatus.
No, sitten Turkuun. Siellä pidin neljän tunnin jättiluennon nykytaiteesta, josta olen vähän raportoinutkin. Palkka oli minun ansiotasossani ihan säällinen (70,00/tunti) ja matkakorvauksenkin saan – tosin en ole varma päivärahasta, mutta koska kaavakkeessa oli sellainen kohta, täytin toivorikkaana senkin. Mutta työsopimuksessa oli kohta, jonka huomasin vasta allekirjoitettuani sen – minulla ei nimittäin ole tapana kaavakkeita paljoa lukea (klikkaa suuremmaksi, niin saatat saada selvää):

Siinä siis annetaan ymmärtää, että tällä paskaosakeyhtiöllä olisi käyttöoikeus ilman eri korvausta kaikkeen siihen materiaaliin, jonka olen luonut tätä työtehtävää suorittaessani. Jos olisin siis esimerkiksi tehnyt Powerpointin, heillä olisi siihen jatkossa käyttöoikeus ilman erillistä korvausta ja ilman mitään ajallista rajoitusta. Tajuttoman vastenmielistä ja moraalisesti kestämätöntä! Juridiikasta en vielä tiedä, mutta aion ottaa selvää. Tämä olisi varmaan koskenut paperille kirjoittamaani luentoanikin, mutta onneksi en kirjoittanut paperille mitään – en edes ranskalaisia viivoja. Enhän minä tosin mitään paperis olisi suostunut heille antamaan – vaikka siinä olisi ollut vain ne minulle ominaiset 8 ranskalaista viivaa. 
Suoritin työtehtäväni 20 vuoden työkokemuksen tuottamalla asiantuntemuksella – siis taiteen lähihistorian tuottamalla empiirisellä kokemuksella – ja rutinoituneen esiintyjän ehkä toisinaan liiankin ison hybriksen tuottamalla ex tempore -pälätyksellä, ja tähän Turulla on kai aika vaikea saada mitään tekijänoikeutta – paitsi jos olisivat dokumentoineet sen videolle, ja tähän kai minulta olisi pitänyt pyytää lupa, jota en olisi antanut. Mutta en minä, hitto soikoon, tällaista paperia suostu enää koskaan allekirjoittamaan.
Ja nyt se pliis-osuus. Kollegani, jakakaa tätä ja varoittakaa kaikkia. Voitte myös kertoa minulle luottamuksellisesti samanlaisia kokemuksia (otso.kantokorpi(at)hotmail.com). Saatan ryhtyä joihinkin toimiin, jos saan joukkovoimaa taakseni ja jos hiipuva energiani riittää. Tämä pykälä pitää saada poistettua! Voitte myös vihjaista niistä tahoista, joille tieto tästä pitäisi saattaa. Itse olen aika huono järjestöihminen.