Tarjolla on esimerkiksi tällaista:
Otso Kantokorpi, Taideruhtinaat III (Poju Zabludowicz), litografia, 2015.
Olen aika vakuuttunut, että kukaan ei ole tehnyt näin hienoa – tai ainakaan totuudellista – muotokuvaa Poju Zabludowiczista, "taiteenrakastajasta" ja isänsä asekaupparahat perineestä miljardööristä, mahdollisesti Suomen rikkaimmasta miehestä (ei löydy kuitenkaan Blooombergin listalta, koska hän taitaa olla myös Suomen taidokkain piilottaja).
Kyseessä on siis litografia, jonka graafisessa suunnittelussa minua warholmaisesti jeesasi valokuvataiteilija ja graafinen suunnittelija Timo Setälä (s. 1958) ja jonka litografisessa toteutuksessa minua jeesasivat taidegraafikko ja mestaripainaja Harri Leppänen (s. 1952) ja hänen uusi mestaripainajansa, taidegraafikko Lauri Koppel (s. 1986). Kynä ei pysy kädessäni, eikä sormissani ole väriä.
Tämä taitaa silti olla lyhyen taiteilijaurani tähänäastisista teoksista paras.
Ai niin, voihan tätä avatakin, vaikka taiteilijat ovat yleensä vaitonaisia töidensä syvemmistä merkityksistä. Pojun alla oleva oleva lause ei tule tietenkään hänen suustaan, vaan se on itse keksimäni parafraasi natsinäytelmäkirjakirjailija Hanss Johstin (1890–1978) kuuluisasta vuoden 1933 repliikistä : "Jos kuulen sanan ‘kulttuuri’, poistan varmistimen Browningistani."
Olen siitä itse asiassa hyvin ylpeä. Tästä linkistä vähän lisää Pojun hänen isänsa taidekaupoista – sori siitä, että nyt lipsahti freudilainen: siis asekaupoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti