Tästä linkistä vähän taustatietoja Powerbasesta siitä, millä tavalla Pojun rikkaus on syntynyt ja kehittynyt. Tästä linkistä lisätietoja Powerbasen statuksesta ja luotettavuudesta. Tästä linkistä lisätietoja Pojun Tamares Groupista, joka omistaa ties kuinka ison osan Las Vegasin kasinomaailmasta.
Mitähän tästäkin nyt ajattelisi? Hyvää taidetta on varmaan kuitenkin tarjolla.
Näin olen kuitenkin ikään kuin taiteellisessa mielessä ajatellut Pojusta ja hänen suhteestaan taiteeseen:
Siinä taisi taas mennä friikulta yksi potentiaalinen työn tarjoaja – siis Taidehalli, ei Poju, jonka töihin en olisi koskaan suostunutkaan. Mutta kun tätä ikääkin alkaa kertyä, ei kai sitä työtäkään niin paljoa enää tarvitse.
Mutta sai tämä uutinen minut taidehistoriallisestikin vähän vireäksi. Kirjoitin taannoin nykytaiteen kuratoriaalisesta käänteestä, mutta saattaahan olla, että olin väärässä ja että sen on jo korvannut varakkaiden henkilöiden yksityiskokoelmakäänne, josta tämäkin näyttely on esimerkkki. Kuraattorinkin tehtävä on helpompi, kun tarvii penkoa vain yhtä varastoa.
Ehdotus taidehistoriallisen gradun aiheeksi: Yksityiskokoelmien esittely ja määrän kasvu 2000-luvun institutionaalisesti merkittävissä näyttelyissä. Saa varastaa vapaasti.
PS. Löysin muuten vanhalta tietokoneeltani sen alkuperäisen tarra-arkkipohjan, joka visuaalisen ilmeen ystäväni Timo Setälä (s. 1958) minulle jokunen vuositi sitten laati – kuten hän teki yllä olevalle eri tavalla toteutetulle litografiallekin. En vain tuolloin jaksanut tai ehtinyt tehdä ja levittää niitä tarroja. Tässä historiallinen todistuskappale kuitenkin:
PPS. Lievää hybristä vielä kehiin: enpä aavistanut marraskuussa litoa tehdessäni sitä, kuinka ajankohtainen siitä aika nopeasti nyt tulikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti