Tässä sitaatti: "Who are the Zabludowiczs and why do they need to be boycotted immediately? The answer: Guns + Real Estate → Israeli State = London Art World. The answer: The Zabludowicz Foundation has played a central role in supporting emerging artists in London over the past few years, but their cultural ‘patronage’ isn’t as selfless as it seems. It involves laundering some very dirty money through the labour pool of young , London-based artists. As the public-relations front end for historically one of the largest suppliers of arms to the Israeli state and Chairman of the UK based Pro-Israeli Lobby group Bicom, the Zabludowicz Foundation represents a direct link between the opportunities for careers in art for young people here in London and the current bombing and ongoing genocidal oppression of Palestinians in the Occupied Territories."
Tästä linkistä Palestinian Campaign for the Academic & Cultural Boycott for Israelin kommentti parin kuukauden takaa: "The Palestinian Campaign for the Academic and Cultural Boycott of Israel (PACBI) calls for a boycott of the Zabludowicz Art Trust for its deep complicity in Israel’s regime of occupation, colonization and apartheid."
Tässä minun tuore näkemykseni tästä "filantroopista":
Vaan alkoihan tämä taidevuosi muutenkin vähän tragikoomisesti näihin rikkaiden kokoelmiin liittyen, kun Kaisa Viljanen kirjoitti Seppälän ja Forsblomin taidekokoelmasta peräti neljän sivun jutun eilisen Helsingin Sanomien kulttuurisivuille, joissa ei tunnetusti enää juurikaan kuvataidetta käsitellä:
Voi tätä analyysin mittaa ja määrää, jonka entinen kuvataidekriitikko ja nykyinen yleistoimittaja Viljanen onkaan saanut aikaan:
"Halutessaan Seppälä voisi ostaa monia maailmalla himottuja taideteoksia, hintalapusta välittämättä."
"Tänne moni haluaisi, mutta harva pääsee."
"Kierros jatkuu, ja toinen toistaan isommat
taideteokset ja nimekkäämmät taiteilijanimet vilistävät vieraan
silmissä. Kokoelman teokset ovat museoluokan taidetta. Ne eivät
mitenkään mahtuisi keskivertokotiin, moneen museoonkin tekisi tiukkaa.
"Kun Seppälä ja Forsblom ostavat taidetta, he haluavat parasta. Ja heillä on siihen varaa. Useimmilla suomalaisilla museoilla ei olisikaan varaa teoksiin, joita kokoelmasta löytyy."
"Koti on toki hyvin hulppea, suorastaan aristokraattisen oloinen. On vaikea kuvitella, että suomalainen keräilijä voisi pistää enää tätä
paremmaksi. Seppälä ei kerro, paljonko teoksia he vuosittain ostavat,
tai millaisia summia he taiteeseen sijoittavat. On selvää, että kokoelma
on Suomen merkittävimpiä kansainvälisen nykytaiteen kokoelmia, jollei
merkittävin."
Ja olihan siellä se selityskin: "Rafaela Seppälä on Sanoman hallituksen
jäsen ja neljänneksi suurin omistaja. Vuoden 2014 verotuksessa hänen
pääomatulonsa olivat noin 7,6 miljoonaa euroa."
Onkohan kukaan laskenut sitä, kuinka monta Galerie Forsblomin näyttelyn arviota on Helsingin Sanomissa jäänyt julkaisematta?
PS. Kateudesta ei ole kyse. Minullakin on sekalainen, mutta erittäin hieno taidekokoelma teoksista, joita olen saanut lahjaksi tai halvalla. Yksi helmistä ja minulle rakkaimmista teoksista on Anssi Kasitonnin (s. 1978) lentikulaarinen printti, jonka myyntihinta oli 80 euroa mutta jonka Anssi sitten antoikin minulle yllättäen lahjaksi. Tätä ei löydy yhdestäkään suomalaisesta museosta:
Anssin teosta katsoessani yhdyn vakavasti Rafaela Seppälän mielipiteeseen: ”Ei taide ole mitään suurta ja mystistä. Sitä pitää katsoa, ja sen
kanssa voi hyvin myös elää. Taide antaa hirveästi energiaa.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti