Sipilän hallituksen kulttuuripolitiikkaa 7: Kirje oikeuskanslerille

Vähän jopa hävettää. Olen nimittäin tänään jo toisen kerran tänä vuonna tehnyt kantelun oikeuskanslerille. Olen koko aikuiselämäni sanonut keskustelukumppaneilleni, että olen elämässäni enemmän kiinnostunut moraalista kuin juridiikasta. Jos soittaisin kapakassa jurrissa suutani jollekin ja hän vetäisi minua turpaan, löisin joko takaisin tai sitten lähtisin karkuun. Juristia en voisi koskaan kuvitella huhuilevani apuun.
Ensimmäinen kantelu 13.6. oli hieman ilkikurisen performatiivinen, mutta nyt on veren maku suussa. Kyse on opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) avoimesta kirjeestä (27.10.) yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johdolle. Tein aiheesta jo kolumninkin (29.10), jossa totesin muun muassa: "Maalaisjärkeni käskee minun toteamaan tämän toiminnan – ja muun muassa Grahn-Laasosen kirjeen osana sitä – olevan selvästikin perustuslain vastaista. Poliittisesti ohjaillun rahoituksen lisääminen ja sen valjastaminen markkinoiden palvelukseen ei voi missään mielessä olla 'vapauden turvaamista'."

Nyt olen pähkäillyt asiaa pari viikkoa – ja olen koko ajan tullut vihaisemmaksi. Olen täysin vakuuttunut siitä, että opetus- ja kulttuuriministeri – siis juuri se henkilö, jonka pitäisi olla takaamassa ja tukemassa tieteen ja ylimmän opetuksen perustuslaillista vapautta – toimi nimenomaan perustuslain vastaisesti kirjoittaessaan kirjeensä. Pakkohan siitä on olla joitain seuraamuksia. Poliittiset seuraamukset ovat onneksi jo kehittymässä lujaa vauhtia.

Tällainen teksti lähti Jaakko Jonkalle:

Kantelun aihe: Sanni Grahn-Laasosen OKM:n nettisivuilla 27.10 julkaistu 'Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen avoin kirje yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johdolle' 

Katson että Grahn-Laasosen kirje on perustuslain 16. pykälän ("Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu") vastainen.
Esimerkiksi edellisestä yliopistolain muutoksesta vuonna 2010 todetaan OKM:n sivuilla: "Yliopistoja ei enää kehitetä osana valtionhallintoa, vaan tutkimuksen ja opetuksen näkökulmista." Grahn-Laasosen kirje rikkoo räikeästi tämän ajatuksen henkeä.
Grahn Laasonen toteaa kirjeessään: ”Valmistaudumme tukemaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjaon selkeytymistä, poisvalintoja, yhdistymisiä ja muuta rakenteellista kehitystä, osaamiskeskittymien syntyä ja profiloitumista strategisella rahoituksella, jonka osuutta yliopistojen rahoituksesta varaudutaan kasvattamaan. Strategista rahoitusta on jaossa suhteessa tekoihin ja muutokseen.”
Samalla kun valtio leikkaa yliopistoilta perusrahoitusta, aikoo se lisätä korvamerkittyä – siis poliittisesti ohjailtua – strategista rahoitusta, jonka ehdoksi Grahn-Laasonen kuin uhkaillen asettaa "teot ja muutokset". Näitä ei kovin tarkkaan eritellä, mutta toisaalla kirjeessä mainitut "vahvemmat elinkeinoelämäyhteydet ja tutkimustulosten parempi hyödyntäminen ja kaupallistaminen" ovat selkeästi tällaiseksi tulkittavia.
Grahn-Laasonen kytkee vaatimukset – selkeästi jälleen perustuslain vastaisesti – hallituksen omiin, poliittisiin laadittuihin kärkihankkeisiin: ”Näiden työnjakoon ja rakenteisiin liittyvien uudistusten lisäksi odotamme teiltä osana tulosneuvotteluja tekoja hallituksen kärkihankkeisiin liittyvien konkreettisten tavoitteiden edistämiseksi.” Sama ajatus toistuu myös toisen kerran: ”Valmistelemme uudistuksia rahoitusmalliin. Uudistamisessa otetaan huomioon hallitusohjelman tavoitteet laadun, tehokkuuden ja vaikuttavuuden vahvistamiseksi.” Grahn-Laasonen ilmoittaa siis suoraan, että tulevaisuuden rahoitus on riippuvainen hallitusohjelman tavoitteista. Näin eivät yliopistojen autonomia sekä tieteen ja ylimmän opetuksen perustuslaillinen vapaus voi toteutua.
Opetus- ja kulttuuriministerin pitäisi kaiketikin olla se ylin taho, joka vastaa tieteen ja ylimmän opetuksen perustuslaillisesta vapaudesta. Grahn-Laasosen kirje on kuitenkin selkeästi nimenomaan rajoittamassa ja uhkaamassa tätä vapautta, joten katson oikeuskanslerin lausunnolla asiasta olevan suuren merkityksen suomen tieteen ja yliopisto-opetuksen tulevaisuuden kannalta.

PS. Saa jakaa minne tahansa. Pannaan Grahn-Laasosen – ja SSS:n karmiva sivistyspolitiikka – koville!