Joku taideallergia nyt vaivaa. En halua nähdä taidetta kuin kadulla. En jaksa mennä museoihin. Tänään kävin varsinaisten turistikohteiden sijaan kahdella torilla. Apraksinin tori on kuin itämainen basaari. On aika häkellyttävää, että kuljettuaan noin sata metriä Nevski prospektilta on siirtynyt kuin jonnekin Kaukasukselle:
Söin hyvää georgialaista lammasta. Sitten matkustin Sitniin torille eli Kylläisten torille, joka on kuulemma ysi Pietarin vanhemmista kauppapaikoista. Siellä oli vähän kaikkea, ja suoritinkin aika paljon ostoksia jääkaappia varten:
Sitniin kauppahalli ei ole kasvisyöjiä varten, mutta en minäkän tuota sianpäätä sitten ostanut:
Sitten vain kävelin kaduilla:
Olisi patsaitakin tarjolla vähän siellä sun täällä, mutta pietarilainen julkinen taide on aika huonoa – oli sitten kyse aivan klassisista pönöttävistä patsaista tai vähän modernimmeista ja ekspressiivisimmistä patsaista, kuten lähikatuni Malaja Konjušennajan melko tuore – 1997 – Gogol, jonka on veistänyt Mihail Belov (s. ?). Alkuun veistosta pidettiinkin kuulemma liian kitschinä, muta nyttemmin siitä on tullut Gogol-fanien pyhiinvaelluskohde:
Sitten palasin kotiin ja söin jotain savusilakan kaltaista kalaa, joka oli aika hyvää. Aamuksi minulla on tuorepuristettua – siis silmieni edessä puristettua – granaattiomenamehua. Tässä silakka, joka saa minut tuntemaan itseni kuin osaksi klassista asetelmaa. Se siis tänään taiteesta:
Ai niin, tuo piirakka. Se on oikein hauskan makuinen lihakaalipiirakka. Nimen unohdin tarkistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti