Siihen se päivä sitten melkein menikin. Mutta ei turhaan. Itse asiassa en osannut edes ennakoida kokemuksen suuruutta. Olen esimerkiksi aina ollut vähän lukutaidoton ikonien suhteen, mutta varsinkin 1400–1500-lukujen isot ikonit olivat luonnossa aivan käsittämättömän hienoja. Esimerkiksi nyt vasta oikein tajusin, miltä Andrei Rubljovit (1360–1370–1427 tai 1430) luonnossa voivatkaan näyttää. Kuinka hieno on esimerkiksi niiden pinta värisävyineen.
En ole koskaan ollut myöskään mikään aivan erityinen Ivan Aivazovskin (1817–1900) fanittaja, mutta oli hänen jättimäisiä merikohtauksiaan hieno nähdä luonnossa. Tässä yksityiskohta Aallosta (1889):
Mutta se varsinainen täyttymys oli tietenkin – siis minulle – 1900-luvun kokoelma, jossa oli muun muassa hienoja Kazimir Malevitšin (1878–1935) ja Aleksandr Rodtšenkon (1891–1956) töitä. Kaikkien tunnetumpien "perusavantgardistien" lisäksi oli hienoa nähdä esimerkiksi iso huoneellinen Pavel Filonovin (1883–1941) omalaatuisia töitä. Tässä Universaali kukinta (1915):
Ja olihan siellä Wassily Kandinskyjakin (1866–1944) jokunen jne jne... Se oli todellisuudessa niin hengästyttävä kokemus, että en yksinkertaisesti jaksa ryhtyä sitä tässä enempää erittelemään – enkä varmaan vielä osaakaan. Mutta siis painokkaasti: Menkää sinne, jos vain kynnelle kykenette.
Ai niin, yhdessä siivessä oli oikein kiinnostava vaihtuva näyttely: Sky in the Art (12.8.–8.11.), joka oli nimensä mukaan silkkaa taivasteemaa. Mukana oli niin nykytaidetta – kuten vaikkapa hieno Jörg Immendorff (1945–2007) kuin kokoelmien helmiä, muun muassa yksi vaikuttava taivaalla lentelevä pariskunta Marc Chagallilta (1887–1985). Kaikkineen varsin hyvin rakennettu ja kiinnostava näyttely. Tämän idean voisi ihan hyvin toistaa vaikka suomalaistaiteen avulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti