Avantgarde-museosta matkustin raitiovaunulla no. 40 – aivan vahingossa, sillä mistään ei tunnu oikein saavan tietoa siitä, minkälainen Pietarin noin 60 linjan raitiovaunuverkosto on – Suomen asemalle, jonka edustalla on Leninin aukio Leninin patsaineen. Raitiovaunu näyttää päällepäin aika freesiltä, mutta kyllä se nitisee ja natisee ja heiluu ja on hidas – kaikkea tätä enemmän kuin yksikään elämäni ratikoista:
Pronssinen Lenin oli valitettavan myllerryksen kourissa, mutta ensi kesänä aukion on varmaan vallan hieno:
En ole vielä kyennyt löytämään tarkempia tietoja tekijästä ja veistoksesta, joka muuten yritettiin räjäyttää viime vuonna, mutta esimerkiksi Helsingin Sanomat väittää, että se olisi vuodelta 1926. Sitä minun on vähän vaikea uskoa, joten jatkan selvittelyjä.
No, löytyihän se. On se vuodelta 1926 ja veistäjä on Sergei Jevsejev (s. ?). Sitten vain iltapalaa ja sänkyyn lukemaan Šaljapinia. Tällaista iltapalaa muuten voi tehdä, kun käy Sitniin torilla. Tässä tuoretta leipää, maalaismunista tehty tomaattimunakas, savustettua valkolihaista kalaa – nimetöntä mutta hyvää – ja avokadoa, joista rakkaani leivät valmisti, sekä Nagutskaja 26 -kivennäisvettä:
NKP:n pääsihteeri Juri Andropov ol muuten syntynyt Nagutskojen pohjoiskaukasialaisessa kaupungissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti