Eremitaašiin en sitten taaskaan ehtinyt. Lauantaina lähdin Pietarista pois kahdeksan hienon päivän jälkeen. Ja kai se on nyt tunnustettava, että huolimatta taidekriitikon ammatistani ja kuudesta Pietarissa käynnistäni en ole vielä koskaan ehtinyt Eremitaašiin. Kummallinen juttu. Mutta kai minä vielä ehdin.
Mutta Vaskiratsastajana tunnettua Pietarin suurta symbolia, Pietari Suuren muistomerkkiä kävin kyllä jälleen kerran katsomassa. Étienne Maurice Falconetin (1716–1791) luomus on aika huikea, mutta kyllä sitä tehtiinkin vuosia, niin kuin lähistöllä sivaitsevaa Iisakinkirkkoa.
Sitten tallustelin vähän katuja ja kävin ostamassa suklaata ja makkaraa ja jotain muutakin.
Riittäköön tämä toistaiseksi Pietarista. Näin minä toki kaikenlaista muutakin kuin vain sen mistä olen kertonut, mutta enhän minä voi koko aikaa istua tietokoneen äärellä. Tosiasia on se, että mihin tahansa katseen suuntasi, näki koko ajan jotain kiinnostavaa – oli sitten vaikka kyse puistossa sijaitsevasta miliisin kopperosta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti