Tiistain ja keskiviikon vietin Mäntässä. Keskiviikkona oli tiedotustilaisuus, jossa kerrotiin, että Mäntän kuvataiteen ystävät oli valinut minut ensi kesän Mäntän XVI kuvataideviikkojen kuraattoriksi. Tästähän oli toki sovittu jo aikoja sitten, joten oli ehtinyt miettiä erilaisia teemavaihtoehtoja. Päädyin itsellenikin yllätykseksi aika tiukasti rajattuun teemaan. Näin sanottiin tiedotteessa:
Tämä nelikerroksinen jätti, jossa on parhaimmillaan 12 metriä korkeaa yhtenäistä seinätilaa, minun pitäisi täyttää ensi kesäksi hyvälä nykytaiteella.
OTSO KANTOKORPI ON VUODEN 2011 KURAATTORI
Mäntän kuvataideviikkoja järjestävä Mäntän kuvataiteen ystävät ry on valinnut Otso Kantokorven ensi vuoden kuraattoriksi. Kantokorpi (s. 1957) on helsinkiläinen vapaa toimittaja, taidekriitikko, kuraattori ja tietokirjailija. Hän toimi Taide-lehden päätoimittajana 1998–2005 ja Kritiikin Uutisten päätoimittajana 2006–10. Tällä hetkellä Kantokorpi on Taiteen, Kauppalehden ja Ilkan säännöllinen avustaja.
Otso Kantokorpi sanoo kokoavansa tiukan teemallisen näyttelyn, jonka hän toivoo jäävän ihmisten mieleen. Teemaksi hän on lainannut Raamatusta neljännen käskyn, Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
– Teema on jokaiselle katsojalle tuttu: ihmisen suhde vanhempiinsa – ja päinvastoin. Teeman ei pitäisi jättää ketään kylmäksi, mutta tunneskaala on laaja: auvoisesta onnesta mustaan vihaan, Kantokorpi sanoo.
– Moni nykytaiteilija käsittelee suhdetta vanhempiinsa osana nykytaiteen tematiikalle niin keskeistä identiteettipolitiik kaa, osa lähestyy arkea ja arjen kokemuksia, osa tutkii vanhenevaa ja kuolevaa lähimmäistä, osa palaa jonnekin onnelliseen kulta-aikaan, osa yrittää rakentaa suhdetta jota ei koskaan ollutkaan, osa miettii "oikeaa" isäänsä ja toinen osa sitä, mitä se tarkoittaa, kun niitä isiä onkin peräti kolme, Kantokorpi pohtii.
Kysymykset leviävät eri suuntiin: Mikä on isänmaa, mikä äidinkieli? Miksi psykiatrini puhuu isänmurhasta?
Ensi kesän näyttelyssä viitisenkymmentä nykytaiteilijaa yrittää kartoittaa isä- ja äitisuhteiden viidakkoa tuoreilla teoksillaan. Mukana on myös Turun ja Tallinnan kulttuuripääkaupunki vuoden kunniaksi kymmenisen tallinnalaista taiteilijaa.
Kantokorpi on kuratoinut useita taidenäyttelyitä suomalaisissa taidemuseoissa. Hänen kokoamiaan näyttelyitä ovat olleet mm. Ikuinen paluu (Suomen Kuvanveistäjäliitto, 2001), Neljä veistäjää messuilla (Helsingin kirjamessut 2002), Turhat pojat (Helsingin Taidehalli, Lönnströmin taidemuseo, Mikkelin taidemuseo, 2003-04), Silmä ja mieli (Nykytaiteen museo Kiasma, 2004. Yhdessä Marja Sakarin kanssa), Neljä taiteilijaa Keravalla (Keravan taidemuseo, 2004), Tapani Mikkonen & Matti Peltokangas: Taidenäyttely (Galleria G, 2005), Hevosvoimaa. (Taidemuseo Meilahti, 2006. Yhdessä Pessi Raution kanssa) Sisäpiha - Lallukan taiteilijoita Lapualla (Lapuan taidemuseo, 2008.), Tuunattua Tuuvaa. (Mikkelin taidemuseo, 2009), Salvelan kesä (Galleria Orton, 2010) ja Julkisen veistotaiteen museo (Galleria Sculptor, 2010. Yhdessä Villu Jaanisoon kanssa).
Otso Kantokorpi on myös kiinnostunut virolaisesta kulttuurista ja kirjoittanut muun muassa Tallinna-aiheisia kulttuurihis toriallisesti painottuneita opaskirjoja. Yle Radio 1:n kulttuuriohjelma Kultakuumeen vakituinen kolumnisti Kantokorpi on ollut vuodesta 2006.
Otso Kantokorpi sanoo kokoavansa tiukan teemallisen näyttelyn, jonka hän toivoo jäävän ihmisten mieleen. Teemaksi hän on lainannut Raamatusta neljännen käskyn, Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
– Teema on jokaiselle katsojalle tuttu: ihmisen suhde vanhempiinsa – ja päinvastoin. Teeman ei pitäisi jättää ketään kylmäksi, mutta tunneskaala on laaja: auvoisesta onnesta mustaan vihaan, Kantokorpi sanoo.
– Moni nykytaiteilija käsittelee suhdetta vanhempiinsa osana nykytaiteen tematiikalle niin keskeistä identiteettipolitiik kaa, osa lähestyy arkea ja arjen kokemuksia, osa tutkii vanhenevaa ja kuolevaa lähimmäistä, osa palaa jonnekin onnelliseen kulta-aikaan, osa yrittää rakentaa suhdetta jota ei koskaan ollutkaan, osa miettii "oikeaa" isäänsä ja toinen osa sitä, mitä se tarkoittaa, kun niitä isiä onkin peräti kolme, Kantokorpi pohtii.
Kysymykset leviävät eri suuntiin: Mikä on isänmaa, mikä äidinkieli? Miksi psykiatrini puhuu isänmurhasta?
Ensi kesän näyttelyssä viitisenkymmentä nykytaiteilijaa yrittää kartoittaa isä- ja äitisuhteiden viidakkoa tuoreilla teoksillaan. Mukana on myös Turun ja Tallinnan kulttuuripääkaupunki vuoden kunniaksi kymmenisen tallinnalaista taiteilijaa.
Kantokorpi on kuratoinut useita taidenäyttelyitä suomalaisissa taidemuseoissa. Hänen kokoamiaan näyttelyitä ovat olleet mm. Ikuinen paluu (Suomen Kuvanveistäjäliitto, 2001), Neljä veistäjää messuilla (Helsingin kirjamessut 2002), Turhat pojat (Helsingin Taidehalli, Lönnströmin taidemuseo, Mikkelin taidemuseo, 2003-04), Silmä ja mieli (Nykytaiteen museo Kiasma, 2004. Yhdessä Marja Sakarin kanssa), Neljä taiteilijaa Keravalla (Keravan taidemuseo, 2004), Tapani Mikkonen & Matti Peltokangas: Taidenäyttely (Galleria G, 2005), Hevosvoimaa. (Taidemuseo Meilahti, 2006. Yhdessä Pessi Raution kanssa) Sisäpiha - Lallukan taiteilijoita Lapualla (Lapuan taidemuseo, 2008.), Tuunattua Tuuvaa. (Mikkelin taidemuseo, 2009), Salvelan kesä (Galleria Orton, 2010) ja Julkisen veistotaiteen museo (Galleria Sculptor, 2010. Yhdessä Villu Jaanisoon kanssa).
Otso Kantokorpi on myös kiinnostunut virolaisesta kulttuurista ja kirjoittanut muun muassa Tallinna-aiheisia kulttuurihis toriallisesti painottuneita opaskirjoja. Yle Radio 1:n kulttuuriohjelma Kultakuumeen vakituinen kolumnisti Kantokorpi on ollut vuodesta 2006.
***
Syy tiukkaan teemaan taitaa olla se, että halusin laittaa itseni kovan haasteen eteen. En halua tehdä mitään "itseni näköistä näyttelyä" tai kerätä tilkkutäkkiä lempitaiteilijoistani ja kavereistani. Haluan kokeilla sitä, miten suomalaisnen nykytaide pystyy kommentoimaan erästä kaikkia koskettavaa teemaa. Haluan siis myös, että näyttely on haastava yhtä lailla itse taiteelle kuin minullekin. Jos kerran taiteen sanotaan pystyvän käsittelemään syvimpiä ihmisen arkeen ja elämään liittyviä asioita, on sen tästä teemasta pystyttävä antamaan paljon – ollakseen tekemisen arvoista.
Forza cugino!
VastaaPoistaOnnea valinnasta! Jos et ole vielä käynyt, niin käythän katsomassa Huudossa Niina Lehtonen-Braunin näyttelyn http://fifi.voima.fi/artikkeli/2010/lokakuu/ei-se-sua-nai-ja-muita-viisauksia
VastaaPoistaTerveisin
Tellervo Kalleinen