Maanantain ja tiistain vietin Tampereella XLVII Valtakunnalisilla taidemuseopäivillä, jossa osallistuin paneelikeskusteluun.
Ihan hirvittävän onnistuneeksi ei tapahtumaa voi kehua. Mikko Lehtonen piti ikään kuin tärkeimmän ulkopuolisen esitelmän. Hän hoiti hommansa rutiinilla ja maneerilla ("sympaattinen älykkö"), enkä usko, että se oli kyseisen väsyneen power point -esityksen läheskään ensimmäinen esityskerta. Mielenkiintoisia kulttuuriteoreettisia pointteja tuli esiin, mutta ulkokohtaiseksi kokonaisuus jäi. Ihan samaa voi sanoa paneelikeskustelusta, johon osallistuin. Aiheena oli "Median merkitys kuvataiteelle". Paneelia johti Maila-Katriina Tuominen, ja keskustelijoina siihen osallistui lisäkseni Aamulehden kultttuurin uutispäällikkö Markus Määttänen ja kulttuuritoimittaja Kaisa Heinänen Helsingin Sanomista. Heinänen oli tyylilleen uskollisesti hillitty ja aika varovainen, Määttänen amerikkalaistyyppinen pinnallinen sloganien heittelijä ja minä varmaankin se mitä haluttiin: turvallinen toisinajattelija, joka tuntuu aina narisevan samaa mantraa, jossa esiinty muun muassa sana 'kapitalismi'. Ei siitä oikein mitään hedelmällistä keskustelua syntynyt. Lähes kaikki muut esiintyjät olivat sitten taidemuseoihmisiä, jotka lähinnä tylsästi kehuivat omia projektejaan. Ainoan hienon poikkeuksen teki Valtion taidemuseon lakimies Tuula Hämäläinen, joka piti todella hyvän esityksen tekijänoikeuslainsäädännön kiemuroista.
Maanantai-iltana vierailtiin Sara Hildénin taidemuseossa, jossa oli esillä museon tuoreiden hankintojen ympärille rakennettu suomalaisen nuoren nykytaiteen näyttely Olotila OK! (11.9.–21.11.).
Kriittinen taidemuseoväki – eduskunnan intendentti Liisa Lindgren ja Helsingin taidemuseon vastaava museomestari Ulla Saarinen – osoittaa yksissä tuumin virhettä: kyltissä väitetään Jaakko Mattilan (s. 1976) teoksen olevan maalattu melamiinille, mutta lastulevyksihän tuo tarkemmalla tarkastelulla osoittautui. [Lisäys lauantaina: etteivät vain asiantuntijamme ole sittenkin väärässä; melamiinilevyhän on lastulevyä, jonka päällä on melamiinilaminointi.]
Vähän pliisuksi näyttelyn kokonaisuus jäi, vaikka mukana olikin kiinnostavia uusia tuttavuuksia. Sitä paitsi on kehuttava Hildénin ostopolitiikkaa. Nuoriltakin tateilijoilta uskalletaan ostaa useamman teoksen kokonaisuuksia, jolloin teokset eivät jää vain satunnaisiksi esimerkeiksi aikansa teemoista. Mieleeni jäi varsinkin kaksi nimeä. Tamara Piilola (s. 1977) maalaa jo varsin virtuaalimaisesti:
Tamara Piilola, Suo, 2008.
Toinen erityisesti mieleen jäänyt nuori taiteilija oli Eeva-Riitta Eerola (s. 1980), josta voi todeta ihan samaa kuin Piilolasta, vaikka vähän sellaista itsevarmaa eleenomaisuuttakin oli ehkä myös havaittavissa. Mutta aikahan tunnetusti tasii, joten eiköhän tässäkin ole yksi tulevaisuuuden mestareista:
Eeva-Liisa Eerola, Illustrator, 2010.
Ilta jatkui vielä uudehkossa taidehalli TR1:ssä, jossa oli kaksi näyttelyä ja vielä performanssi. manSEDANse-festivaalin (4.–10.10) elektroniseen taiteeseen en jaksanut kunnolla keskittäytyä, mutta kyllä esimerkiksi Heikki Salo (CJ Hekxsa) tuntui niin kiinnostavalta tekijältä, että päätin ottaa paremmin selvää hänen tekemisistään. Kyllä tietokonejutuissakin tiettyä runoutta on löydettävissä:
TR1:ssä oli myös valokuvataiteilija Anne Hämäläisen (s. 1966) valokuvia Normandiasta sesongin ulkopuolella. Autioissa maisemissa oli runollista kauneutta mutta myös taidehistoriallisesti ladattua huumoria:
Ilta huipentui performanssiin, jossa Tärähtäneet ämmät -niminen taiteilijaduo (Vilma Metteri ja Katriina Haikala) esitti melko löysän ja joutavanpäiväisen, ikään kuin taidekriittisen pläjäyksen, jossa kananmunakin lensi (olihan se performanssi!). Intensiteettiä ei juuri ollut, eikä pätkääkään lavakarismaa:
Vaikka onhan sekin mahdollista, että olin vain jo pitkästä päivästä väsynyt enkä jaksanut keskittyä esitykseen.
***
Ja vähän turhaan minä muutenkin taidan narista. Taidemuseoväki on hauskaa ja työlleen omistautunutta porukkaa ja hyvä keskusteluseraa. Sitä paitsi verkostoituminenhan tällaisissa seminaareissa on tärkeintä. Minäkin sain itse asiassa tilauksen kahdesta tulevasta luettelotekstistä, joten tyytyväinen pitää olla.
***
Tiistai-iltana palasin kotiin Helsinkiin ja menin heti kapakkaan pelaamaan sököä ja hävisin valtavan summan rahaa. Sinne meni koko paneelin osallistumispalkkio – eikä ihan riittänytkään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti