Toissaviikon maanantaina kävin pitkästä aikaa Lallukassa. Lallukan taiteilijakoti herättää minussa aina erityisen lämpimiä tunteita, sillä olen käynyt siellä useimpien kuvataiteilijoiden työhuoneissa – joko tekemässä haastatteluita tai hoitamassa muita taideasioita. Nyt oli vuorossa taidemaalari Antti Ojala (s. 1935), jota kävimme tapaamassa Galleria Ortonin väen kanssa. Olemme nimittäin järjestämässä Kerimäen kirkkoon suurta vaivaisukkonäyttelyä kesäksi 2013, ja tapahtuman yhteydessä aikomuksemme on järjestää myös Ojalan näyttely, sillä hän on tehnyt useita vaivaisukkojen muotokuvia ja käyttänyt tematiikkaa muussakin tuotannossaan:
Seinäkukkaset, 2003.
Ja muun muassa tällaisia kukkia kasvaa taiteilijoiden työhuoneiden ikkunalaudoilla:
***
Nyt saatte sitten kaikessa rauhassa pitää minua omahyväisenä, mutta sen verran rieumissani olin, että tämä tarina on pakko kertoa. Ojalalta menimme vielä piipahtamaan Outi Heiskasen (s. 1937) luokse, ja hänellä oli minulle yllätyslahja:
Outi Heiskanen, Otso, 2012.
Ihan noin hellyttäväksi hahmoksi en ole itseäni kokenut, mutta ehkä minussa on puolia, joita en tunnista. Tuli kuitenkin aika hieno olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti