Viime viikon tiistaina kävin yhdessä näyttelyssä: Taidesalongissa oli Matti Kolehmaisen (s. 1952) näyttely Infante (25.2.–14.3.). Tässä itse nimityö vuodelta 2011:
Kolehmainen on taitava lapsikuvaaja, ja hänen taustojensa väripinnat soivat kauniisti. Joistain töissä tulee mieleen ihan vanhojen mestareiden tyyli – vaikkapa Hugo Simberg (1873–1917):
Odottaja, pastelli, 2011.
Näyttely olisi ollut aikamoinen ilmestys, mutta Kolehmaisella oli mukana myös vähän modernimpaa kasvavaa väkeä sähkökitaroineen ja peililaseineen, ja tätä maailmaa hän ei yllättäen tuntunut hallitsevan lainkaan. Meni suorastaan kitschin puolelle. Jos hän olisi pysynyt vain vanhahtavissa ja herkissä lapsikuvissa ilman mitään osoittelevaa rekvisiittaa, olisi kokonaisuus ollut äärimmäisen herkkä ja hienostunut – ja nimenomaan kokonaisuus.
***
Sitten tein retken Arabiaan. Arabian taideosaston taiteilijat olivat pyytäneet minua avaamaan myöhemmin viikolla juhlanäyttelynsä. Niinpä lähdin vähän vakoilumatkalle Arabian tehtaiden kuuluisaan 9. kerrokseen. Sain tutustua taiteilijoihinsa heidän työhuoneillaan. Tässä grand old lady Heljä Liukko-Sundström (s. 1938), jonka työhuonetta muuten aikoinaan piti hallussaan Birger Kaipiainen (1915–1988):
Ja tässä taas talon nuorin keramiikkataiteilija, Heini Riitahuhta (s. 1975) omassa työhuoneessaan:
Olipa inspiroivaa olla vähän toisenlaisessa taideympäristössä ja myös aistia paikan hyvää henkeä – sekä toki historian siipien havinaa, siis 80 vuotta luovaa ympäristöä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti