Näyttelykuvia 619 & Luettua 105: Arabian 9. kerros

Eihän tästä taas tule mitään. Rästejä vain kertyy. Palaan toissaviikon torstaihin, jolloin kävin pitämässä avajaispuheen Arabian Galleriassa, jossa esiintyi Arabian taideosasto 80-vuotisjuhlanäyttelyllään Arabian 9. kerros (9.3.–27.5.). Ihmisiä oli runsaasti ja tunnelma hieno. Yritin puheessani taas hahmotella "puhtaamman" taiteen ja keramiikkataiteen ongelmallista rajanvetoa. Mutta ennen kaikkea korostin sitä, että tällainen tehtaan yhteydessä tapahtuva taidetoiminta on sekä nykyään aika harvinaista että äärettömän tärkeää ja sitä että monista erilaisista taiteilijoista koostuvassa ryhmässä toimiminen on innovaatioiden kannalta ensisijaista. 
Näyttely oli monipuolinen ja kiinnostava, ja oli myös hauska nähdä grand old lady Heljä Liukko-Sundströmiltä (s. 1938) vanhempiakin töitä – tässä esimerkiksi Ateneumin 1970-luvun multippelinäyttelystä tuttu jalkapari:

Ja sitä "puhtaampaa" päätä edusti puolestaan kuvanveistäjä Kim Simonsson (s. 1974), taideosaston tuoreimpia tulokkaita:

Jouduin taas itsekin kovasti miettimään omia rajoitteitani. Syyllistyn nimittäin aika usein keramiikkataiteen sijoittamiseen jonnekin sinne keskeisten intressieni ulkopuolelle, vaikka olenkin aina ollut kiinnostunut niistä tavoista, joilla taide kurottautuu valkoisen kuution ulkopuolelle. Tätä siis tuli taas pohdiskeltua – varsinkin kun näyttely oli oikein kiinnostava.

Kotoinen oloni kuitenkin oli, sillä prosessin aikana sain selville, että Arabialla posliinimaalarina – sekä sarjatuotantoa että uniikkimaalausta – toiminut isotätini Vilma on ilmeisesti aikoinaan 1940-luvulla ollut yhden taideosaston klassikon, kuvanveistäjä ja keramiikkataiteilija Michael Schilkinin (1900–1962) salarakas – yksi monista, sillä Schilkin oli kuulemma aikamoinen hurmuri.

***

Ja illalla tuli sitten vielä luettua juhlien kunniaksi ilmestynyt kirja: 

Raija Forsström: Arabian 9. kerros. Taideosasto ja sen taiteilijat. Kirjapaja 2012.

Raija Forsström esittelee kirjassaan taideosaston historian ja on haastatellut kaikki nykyiset taiteilijat – kaikkineen kahdeksan. Lisäksi kirjassa kirjassa on Harri Kalhan tulevaisuuteen luotaava lyhyt lopetusessee.
Kirja on tuhti paketti sille, joka haluaa ymmärtää keramiikkataidetta ja myös sen suhdetta teolliseen tuotantoon. Hieman kepeä Forsströmin journalistinen tyyli on, mutta juuri sen ansiosta henkilökuvista tulee eläviä. Historiaosuus olisi ehkä kaivannut laajempaa yhteiskunnallista ja ehkä myös teoreettisempaa viitekehystä, mutta hyvä näinkin. Tämän osaston historiaa on ollut syytä tallentaa.