Palataan vielä viikon päähän. Viime torstaina kävin Amos Andersonin taidemuseossa avajaisissa. Kenen joukoissa seisot? (2.3.–7.5.) pitää sisällään 1960–70 lukujen vasemmistosävyistä poliittista taidetta. Mukana on niin realistista työläiskuvausta kuin vähän julistavampaakin osallistumista. Silloista työläiskuvaaja Kaj Stenvallia (s. 1951) on siteerattu varmaan vähän hymyillenkin: "Tärkeäksi muodostui kuvata kapitalistisessa yhteiskunnassa vallitsevaa ristiriitaa työn ja pääoman välillä, taistella työväenluokan rinnalla ja sen ehdoilla imperialismin vastaisessa rintamassa, rauhan, demokratian ja sosialismin puolesta."
Vaan onpa todettava, että pääosin näyttely on ihan kurantti ja yllättävän raikaskin. Kyllä esimerkiksi Harro Koskisen (s. 1945) culture jamming on edelleen mallikelpoista (niin kuin muuten Rauni Liukon (s. 1940) edessä näkyvät veistokset edelleen aivan koskettavia):
Ja melko rankoilta Koskisen siniristiliputkin tuntuivat kaikkien vuosien jälkeen:
Avajaisissa puhunut Aulikki Oksanen ja näyttelyn kuraattori Susanna Luojus Harro Koskisen lippukavalkadin edessä keskusteluun uppoutuneena.
Itse asiassa näyttely oli varsin onnistunut, vaikka väliin huomasinkin miettiväni kaikkea sitä, mitä siellä ei ollut ja mitä olisin halunnut nähdä. Kokonaisuus kuitenkin toimi, ja oli myös ihan raikasta valita Kimmo Kaivanto (s. 1932), jota ei kunnon vasemmistopiireissä aikanaan noteerattu, ja vähemmän poliittinen mutta kylläkin varsin yhteiskuntakriittinen Tapio Junnokin (1940–2006) mukaan näyttelyyn niin, ettei tuloksena ollut vain se kaikista kliseisin vaihtoehto. Samalla on tärkeää näyttää mueossa olevan firmojen taidesäätiöiden 1960–80-lukuihin keskittyvän mittavan näyttelyn Muutosten pyörteissä (20.1.2012–4.2.2013) sisältävän vain osan aikansa muutoksen pyörteistä, sillä eiväthän firmat tätä rankinta poliittista taidetta kuitenkaan aikoinaan ostaneet. Kuraattori Luojus on tehnyt hyvää työtä.
Kari Jylhä (s. 1939): Tiikerinpennut, sarjasta Yleisdemokraattiset kuvat, sekatekniikka, 1970.
Sen verran olin sitten innostunut, että lähdin vielä jatkoille ravintola Salveen – varsinkin kun oli tilaisuus lyödä kättä vähän kaukaisempien vieraiden kanssa. Oli nimittäin hauska vaihtaa jokunen sana turkulaistenkin kanssa. Heistä oli paikalla Harro Koskisen lisäksi Matti Helenius (s. 1951).
Rivi suomalaista kulttuurihistoriaa: Matti Helenius, Harro Koskinen, Kari Jylhä, Orvokki Autio ja Aulikki Oksanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti