Viime torstaina lähdin Kaapelitehtaalle katsomaan valokuvia. Suomen valokuvataiteen museolla oli kiinnostavan tapahtuman pressitilaisuus. Itä–Länsi-Battle (24.2.–25.3) on Photo Do -yhdistyksen (uusi dokumentaariseen valokuvaan keskittyvä ja jo kohtuullisen iso yhdistys) projekti, jossa itähelsinkiläiset valokuvaajat lähtivät tutkimaan Länsi-Helsinkiä ja päinvastoin. Vähän tuli sellainen olo, että ja idän ja lännen määrittely oli vähän levällään ja että projekti oli vähän liian nopeasti toteutettu, mutta tulos oli silti kiinnostava ja lupaava. Stereotypioitahan tässä yritettiin pöllytellä. Kirjoitin sitten Kauppalehteen asiasta jutun (alkuperäinen otsikkoni oli 'Idän ja lännen stereotypiat'), joka ilmestyi eilen:
Kaupunki jakautuu kahteen luokkkaan
Dokumenttikuvaajat lähtivät tutkimaan itäisen ja läntisen Helsingin paikan hengen ja asukkaiden eroja
Suomen valokuvataiteen museoon tuodaan vähän hiphop-henkeä, kun Itä-Helsingin ja Länsi-Helsingin joukkueet ottavat mittaa toisistaan yleisön avulla kuin katujen posset konsanaan.
Viime vuonna perustettu Photo Do -yhdistys on koonnut joukkoonsa valokuvan dokumentaarisuudesta ja kuvajournalismista kiinnostuneita henkilöitä. Jäsenistöä on kertynyt jo noin seitsemänkymmentä, mottonaan: ”Valokuvat eivät vain kuvaa todellisuutta, ne myös tekevät sitä.”
Photo Don ensimmäinen isompi tempaus oli koota taistelevat joukkueet itä- ja länsihelsinkiläisistä kuvaajista. Idän kuvaajat lähetettiin länteen kuvausretkelle ja toisinpäin. Teemoja oli tarjolla useita: koirista maahanmuuttajien kautta paikan henkeen ja kuolemaan. Lähtökohtana oli konkreettisesti kaupungin alueiden sosiaalinen eriarvoistuminen mutta myös toki tähän liittyvät kliseet ja stereotypiat, joita on usein hyvä purkaa juuri valokuvan keinoin. Näyttämällä miten asiat ovat ja näyttämällä myös sitä, miten asiat ovat usein ihan toisinpäin kuin niiden kuvitellaan olevan.
Touko Hujanen (s. ?): Bablo Maas ja Lumi (Kamppi), 2012.
Itä-Länsi-Battle ei kuitenkaan ole mikään pitkä ja perusteellinen tutkimusprojekti vaan pikemminkin vähän huumorillakin toteutettu interventio. Projekti ei kerro mitään erityisiä totuuksia mutta ohjaa epäilemättä miettimään sitä, miten luulemme asioiden olevan. Onhan monen mielessä esimerkiksi selvää, että koiraroduista söpöt puudelit viihtyvät lännessä ja pahansisuiset pitbullit idässä.
Huumoria oli myös oheisohjelmassa: heti avajaisiltana järjestettiin itse varsinainen taistelu, kuvia arvioivan yleisön huutoäänestys, joka päätyi yllättäen ilmeiseen tasapeliin. ”Henkiseksi voittajaksi” todettiin kuitenkin itä, mikä oli varmaan odotettavaakin, sillä onhan itä lähempänä hiphop-kulttuuria – ainakin stereotypioiden mukaan.
Tältä porukalta voi siis ainakin odottaa raikkaita avauksia dokumentaarisen valokuvan maailmaan.
Ja oli museolla toinenkin pressi. Nykyään Suomessa vaikuttava, romanialaissyntyinen Octavian Bâlea (s. 1984) tutkaili näyttelyssään Flexi-in-security Redux (23.2.–25.3.) työvoiman liikkeitä. Tiedotteesta: "Hän tutkii paikallisyhteisön elämänmuutosta Saksassa paikkakunnalla, josta Nokian tehtaan tarjoamat työpaikat katoavat, ja tyhjenevää kylää Romaniassa. Sieltä kylän kaikki työikäiset muuttivat uuden tehtaan perässä toisaalle."
***
Ja oli museolla toinenkin pressi. Nykyään Suomessa vaikuttava, romanialaissyntyinen Octavian Bâlea (s. 1984) tutkaili näyttelyssään Flexi-in-security Redux (23.2.–25.3.) työvoiman liikkeitä. Tiedotteesta: "Hän tutkii paikallisyhteisön elämänmuutosta Saksassa paikkakunnalla, josta Nokian tehtaan tarjoamat työpaikat katoavat, ja tyhjenevää kylää Romaniassa. Sieltä kylän kaikki työikäiset muuttivat uuden tehtaan perässä toisaalle."
Kahvia Ahmedin kanssa.
Ihmisiä on aina hauska katsoa ja globalisaation tuottamia yhteskunnallisia muutoksia on aina terveellistä katsella – jos nimittäin välittää maailmantilasta. Vähän minua häiritsi kuvien outo montteeraus mustille ja valkoisille kangaspohjille (valokuvaaja oli jossain ruotsalaisessa näyttelyssä nähnyt tällaisen ratkaisun ja kopsannut sen), koska kuvien voima selvästi heikkeni tämän kotikutoisuuden myötä:
Kiinnostava näyttely kuitenkin tämäkin.
***
Sitten kahville ja Jallulle Hima & Saliin, mutta matkalla vielä pysähdys Kaapelin Galleriaan. Siellä oli tarjolla harvinaista mustalaistaidetta – ja minä muuten käytän sanaa 'mustalainen' mustalaisystävieni käskystä – taiteilijapariskunta Damian Le Basin (1963) ja Delaine Le Basin (s. 1965) näyttelyssä Gypsy Revolution (2.–26.2.):
Taiteilijat ovat olleet HIAP:n residenssissä Suomenlinnassa, ja aika on ollut ilmeisen hedelmällistä, sillä tulosta on syntynyt. Villin anarkistisessa näyttelyssä oli purettu monin tavoin mustalaiskuvastoa ja puututtu sorron rakenteisiin. Tässä tiedotteesta: "Useat taiteilijat, kuraattorit ja kirjoittajat työskentelevät Le Basien projektin puitteissa muuttakseen rakenteita, jotka kontrolloivat “mustalaisuutta” käsitteenä, kansana ja kulttuurina. Sorron jatkuttua vuosisatoja on aika kukistaa ne puitteet, jotka edelleen ylläpitävät näitä rasistisia rakenteita. Le Basien mukaan “mustalaisten” on aika vallata “mustalaisuus” takaisin."
Onnistunut näyttely – ja myöskin hauska kaikessa vakavuudessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti