Maanantaina oli Galleria Ortonissa taas avajaispäivä. Oli hauska nähdä pitkästä aikaa vähän enemmän kuvanveistäjä Hannele Kylänpään (s. 1948) tuotantoa (7.2.–2.3.). Pidin avajaispuheen, jonka keskeisintä sisältöä olen summannut alla olevaan tekstiin, jonka kirjoitin eilen gallerian verkkosivuille:
Voimaa ja herkkyyttä
Kuvanveistäjä Hannele Kylänpään (s. 1948) tuotanto avaa monia reittejä kuvanveiston historiaan ja keskeisiin teemoihin. Hänen tuotannostaan voi aistia kaikuja vanhoista kulttuureista – aina egyptiläisestä ja etruskilaisesta kulttuurista alkaen – sekä materiaalien että tekniikoiden suhteen.
Kylänpää on tietyssä mielessä myös varsin klassinen modernistinen veistäjä, jolle plastisen muodon tavoittelu on aina tärkeä ulottuvuus. ”Muodon jäntevyys riittää minulle ongelmaksi”, on hän itse todennut.
Taustalla hieno muotokuvasarja Facebook – Mitä tiedät ystävästäni, keramiikka, 2011.
Kylänpäällä on kuitenkin voimakas persoonallinen kädenjälki, eivätkä hänen veistoksensa jää koskaan pelkiksi muototutkielmiksi. Tavoitteena on elävä muoto ja aiheena usein ihminen tai eläin. Näin kuvaan astuvat myös aika, tila ja liike, joiden kiteytyminen yhteen veistokseen on aina kuin pieni ihme. Kylänpään klassista jälkeä elävöittääkin aina menneen, olevan ja tulevan lisäksi elävälle olennolle ominainen horjahduksen ja tasapainon vuorovaikutus, varmuus ja epävarmuus. Myös raskauden ja keveyden välisen vuorovaikutuksen tuottama liike on tärkeää.
Kylänpää on myös materiaaliensa suhteen rohkea ja väliin innovatiivinenkin kokeilija. Klassisen pronssin lisäksi hänen kädessään taipuu keraaminen materiaali ja jopa betoni. Kylänpää onkin yksi niistä harvoista veistäjistämme, jotka ovat osanneet hyödyntää betonin mahdollisuuksia. Kylänpää osaa poikkeuksellisella tavalla käyttää hyväkseen sitä herkkyyttä, mitä betonin karheudessa ehkä vähän yllättäenkin on melko voimallisesti.
Reliefi, betoni, 2005.
Kylänpää tavoittelee kauneutta, mutta hänen luomansa kauneus on aina kaunistelematonta. Hänen veistoksissaan näkyy myös se rosoisuus, rujous ja karheus, jota elämässä aina on. Siinä on väistämättä mukana myös brutaaleja elementtejä, joita niitäkään Kylänpää ei vieroksu.
Kaikessa kaunistelemattomuudesta huolimatta hänen tuotannostaan huokuu ennen kaikkea optimismi ja rakkaus elämää kohtaan. Hän itse on aikoinaan todennut: ”Minun alaani on enemmän yhdistää jykevään veistoksellisuuteen elämys, helppo hymyn häivähdys, sellainen joku lapselle ominainen.”
Yksi Facebookin ystävistä oli muuten kuvanveistäjä Pekka Pitkänen (s. 1950).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti