Helsingin Sanomien kollegani Timo Valjakka ja Harri Mäcklin herättivät somessa kielteistä huomiota arvioidessaan 6.5. Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyä Kuvan kevät 2015 (6.–31.5.): 'Seuraa näitä: Kuusi tulevaisuuden taiteilijanimeä kevätnäyttelystä'.
Tällainen kulttuurijournalismi muistuttaa spekulatiivisen talouden malleja, joissa geelitukkaiset analyytikot kertovat meille ennusteistaan markkinoiden menosta – ja tuottaa samalla myös itseään toteuttavia profetioita. Ei pidä unohtaa sitä, että Valjakka on yksi arvostetuimmista taidemaailmamme toimijoista, joten hänen sanallaan on omalla alallaan paljon painoa – jopa paljon enemmän kuin niillä nuorilla analyytikkokundeilla omalla alallaan. Mäcklin on pikemminkin vasta tulollaan.
Nuoret taiteilijat pannaan rankijärjestykseen nopeasti, eikä virheitä siis paljon sallita. Heidän 15-minuuttisensa on aika lyhyt, eikä toista tilaisuutta välttämättä ihan heti tule.
Gallerioillakin on taiteilijoiden luokitusta vahvistava rankijärjestyksensä – vaikka ei siitä julkisuudessa koskaan analysoidakaan. Helsinkiin on avattu vuoden alussa uusi galleria, Saariaho Järvenpää, joka selvästikin coolilla olemuksellaan tähtää suoraan galleriamaailman huipulle ja kansainvälisiin kuvioihin. Hekin ovat poimineet nuoren taidemaailman rusinoita. Eilen nimittäin ilmestyi tuorein Taide, ja gallerialla oli etukannen takana kokosivun ilmoitus seuraavasta näyttelystä:
Yksi Kuvataideakatemiasta valmistunut taiteilija saa galleriassa yksityisnäyttelyn ensi syksynä. Projektin nimi on Saariaho Järvenpää Pick Up. Ensin valitaan short list, jossa on mukana kolme taiteilijaa ryhmänäyttelyssä (4.–18.6.). Sitten valitaan voittaja – kuka lienee valitsemassa? – ja syksyllä hänet nähdään yksin.
Mukaan ovat päässeet Henna Jula (s. 1990), Teemu Kangas (s. 1980) ja Ville Vainio (s. ?).
Sen verran sosiologissävyinen olen mielenlaadultani, että toki vertasin näitä nimiä heti Valjakan ja Mäcklinin listaan. Kaksi oli mukana: Jula ja Kangas – ja molemmat nimenomaan Valjakan listalla. Ja mitä tulinkaan sanoneeksi itseään toteuttavasta profetiasta? Sillä näin Valjakka: "Henna Jula (s. 1990) esittää näyttelyssä kaksi siinä määrin valmista maalausta, että ne voisi hyvin kuvitella johonkin Helsingin parhaista gallerioista. Lähes aineettomat siveltimenkosketukset ohuella ja kuin juoksevalla maalipinnalla luovat kuvioita, jotka tuovat mieleen tropiikin kosteat hämärät ja oudot asukkaat."
Tämä ei ole salaliittoteoria. Tämä on vain viatonta havainnointia, eikä näin pieni otos tietenkään kerro mahdollisista kausaalisuhteista mitään.
Henna Jula, Albedo 4L8390, 2015, öljy kankaalle ja Jadeite 6493173, 2015, öljy kankaalle.
Sen verran pelimies kuitenkin olen, että veikkaan Julaa voittajaksi ja "tulevaisuuden nimeksi". Voittihan hän pari vuotta sitten jo Art of Basware -kilpailun. Sitä paitsi hänen maalauksensa sopivat hyvin galleriaan, jonka toisen osapuolen, "Chelsea-verkkatakkiin sonnustautunen kuraattori-galleristi Saariahon" kansainvälistyneessä "puheenparressa vilahtelevat toistuvasti sanat fantastinen, innostava ja erinomainen" – näin siis Helsinki Design Weeklyn uutisoinnissa.
En ole tekopyhä. Teen itsekin kriitikkona ja kuraatttorina erilaisia valintoja ja poimintoja koko ajan. Haluan nostaa tämän esiin vain esiin siksi, että sekä minä että kollegani muistaisimme myös koko ajan vastuumme. Taiteilijoiden rankijärjestykseen laittamisen pönkittämistä en pidä työhömme kuuluvana. Sitä harrastavat ne tahot, jotka listaavat esimerkiksi taiteen huutokauppanoteerausten hintaennätyksiä.
Rankijärjestyksiä voi harrastaa itsekseen tai kavereiden kanssa harmittomana viihteenä kapakkakeskusteluissa. Sitä minäkin teen.
PS. Ihan huippugalleriaksi Saariaho Järvenpäästä ei vielä ole. Hei eivät esimerkiksi ole päivittäneet galleriansa kotisivuja tämän näyttelyn tiedoilla, vaikka näyttely on jo kohta loppumassa. Fb-seinä on tosin päivitetty. Voittajabileet on tänään.
PPS. No hitto! Veikkasin jopa oikein, sillä 13 minuuttia sitten gallerian Fb-päivityksessä voittoni vahvistettiin. Harmi, että taidetotalisaattorin järjestäjiä ei ole. Minulla olisi ollut varaa jättää työt hetkeksi sikseen ja lähteä terassille tuhlaamaan voittojani. No, taidan kuitenkin heti käydä ottamassa yhden, jotta saan tunnelmani katkaistua ja pääsen takaisin työvireeseen.
PPPS. 13.6. aamulla. Vähän jäi mietityttämään tämä tuohtumukseni, ja pitää täsmentää. En moiti niinkään Valjakkaa ja Mäckliniä vaan pikemminkin sitä ulkoista tapaa, millä kulttuurijournalismia nykyään tehdään. Olen sen verran ollut toimitusten kanssa tekemisissä, että voin kuvitella jonkun toimituksessa keksineen tämän kolme lupausta / kriitikko -poimintaidean. Sitten se otsikoinnin kehotus: "Seuraa näitä". Eiköhän sekin ole toimituksessa keksitty? Ainakin minun otsikkoni tuppaavat lehdissä muuttumaan koko ajan, esimerkiksi taittajan tarvitessa lyhyempää tai pidempää. "Seuraa näitä" sisältää kuitenkin ikään kuin implisiittisesti, että ei niistä muista 37:stä ole niin väliä, ei heitä tarvitse seurata, he eivät ehkä olekaan "tulevaisuuden taiteilijanimiä". Ainakin tiedän, että näin osa heistä itse asian kokee luettuaan otsikon, oltuaan koko prosessista vereslihalla ja jännittäessään vastaanottoa. Huomattuaan, ettei päässyt valittujen joukkoon.
Olen ollut koko 2000-luvun paljon taideopiskelijoiden kanssa tekemisissä – lähinnä Kuvataideakatemiassa, mutta myös Vapaassa Taidekoulussa, Taideteollisessa korkeakoulussa, Taidekoulu Maassa ja Lahden taideinstituutissa. Olen nähnyt paljon epävarmuutta, jännitystä, yliyrittämistä, väliin pelkoakin. Valmistuvat opiskelijat ovat varsin herkillä. Täytyy muistaa, että nämä julkisuuden tarjoamat 15-minuuttiset ovat käyneet koko 2000-luvun ajan lyhyemmiksi ja harvinaisemmiksi siinä prosessissa, jossa koko taidekirjoittaminen on ajettu alas. Nämä valmistujat eivät ole vielä valmiita taiteilijoita – joitain erillismaistereita lukuun ottamatta. Lopputyönäyttely on vielä koulun puitteissa tapahtuva ja opintoihin kuuluva osio. Galleriamaailmassa toimiminen on sitten jo vähän eri asia. Jotenkin vain toivoisin, että valmistuviin opiskelijoihin suhtauduttaisiin vähän silkkihansikkain – niin kriitikko kuin olenkin. Tai sitten olen vain tullut vanhaksi.
PS. Ihan huippugalleriaksi Saariaho Järvenpäästä ei vielä ole. Hei eivät esimerkiksi ole päivittäneet galleriansa kotisivuja tämän näyttelyn tiedoilla, vaikka näyttely on jo kohta loppumassa. Fb-seinä on tosin päivitetty. Voittajabileet on tänään.
PPS. No hitto! Veikkasin jopa oikein, sillä 13 minuuttia sitten gallerian Fb-päivityksessä voittoni vahvistettiin. Harmi, että taidetotalisaattorin järjestäjiä ei ole. Minulla olisi ollut varaa jättää työt hetkeksi sikseen ja lähteä terassille tuhlaamaan voittojani. No, taidan kuitenkin heti käydä ottamassa yhden, jotta saan tunnelmani katkaistua ja pääsen takaisin työvireeseen.
PPPS. 13.6. aamulla. Vähän jäi mietityttämään tämä tuohtumukseni, ja pitää täsmentää. En moiti niinkään Valjakkaa ja Mäckliniä vaan pikemminkin sitä ulkoista tapaa, millä kulttuurijournalismia nykyään tehdään. Olen sen verran ollut toimitusten kanssa tekemisissä, että voin kuvitella jonkun toimituksessa keksineen tämän kolme lupausta / kriitikko -poimintaidean. Sitten se otsikoinnin kehotus: "Seuraa näitä". Eiköhän sekin ole toimituksessa keksitty? Ainakin minun otsikkoni tuppaavat lehdissä muuttumaan koko ajan, esimerkiksi taittajan tarvitessa lyhyempää tai pidempää. "Seuraa näitä" sisältää kuitenkin ikään kuin implisiittisesti, että ei niistä muista 37:stä ole niin väliä, ei heitä tarvitse seurata, he eivät ehkä olekaan "tulevaisuuden taiteilijanimiä". Ainakin tiedän, että näin osa heistä itse asian kokee luettuaan otsikon, oltuaan koko prosessista vereslihalla ja jännittäessään vastaanottoa. Huomattuaan, ettei päässyt valittujen joukkoon.
Olen ollut koko 2000-luvun paljon taideopiskelijoiden kanssa tekemisissä – lähinnä Kuvataideakatemiassa, mutta myös Vapaassa Taidekoulussa, Taideteollisessa korkeakoulussa, Taidekoulu Maassa ja Lahden taideinstituutissa. Olen nähnyt paljon epävarmuutta, jännitystä, yliyrittämistä, väliin pelkoakin. Valmistuvat opiskelijat ovat varsin herkillä. Täytyy muistaa, että nämä julkisuuden tarjoamat 15-minuuttiset ovat käyneet koko 2000-luvun ajan lyhyemmiksi ja harvinaisemmiksi siinä prosessissa, jossa koko taidekirjoittaminen on ajettu alas. Nämä valmistujat eivät ole vielä valmiita taiteilijoita – joitain erillismaistereita lukuun ottamatta. Lopputyönäyttely on vielä koulun puitteissa tapahtuva ja opintoihin kuuluva osio. Galleriamaailmassa toimiminen on sitten jo vähän eri asia. Jotenkin vain toivoisin, että valmistuviin opiskelijoihin suhtauduttaisiin vähän silkkihansikkain – niin kriitikko kuin olenkin. Tai sitten olen vain tullut vanhaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti