Suntio
on kärryillä
Olisi
vaiettava kysymyksestä, mistä on kyse, koska se erottaa suotta tekijän, kokijan
ja tulkitsijan. Kysyn kuitenkin. ”Kaikesta ja aina”, sanoo Heimo Suntio. ”Tematiikka kasvaa ja syvenee työstön aikana.”
Reduktion
kautta kuvataiteen lähestyminen on reductio
ad absurdum. Reduktio on hedelmätöntä, koska kaikki on liikkeessä, koko
ajan. Suntio muistaa fyysikko John
Wheelerin ajatuksen: ”Voimme mitata nopeutemme ja kulkusuuntamme suhteessa
muhin maailmankaikkeuden kappaleisiin, mutta emme voi mitata niitä suhteessa
absoluuttiseen lepoon.”
Suntio
on vahvasti kirjallinen taiteilija. Tai enemmänkin. Hän saa virikkeittä
lukemastaan, näkemästään ja kuulemastaan. Usein klassikoista. Ei sen takia,
että olisivat kaanoniin kuuluvia klassikoita – kuten taiteissa usein on tapana
– vaan siksi, että niissä käsiteltävät asiat ja käsittelytavat tuottivat niille
vääjäämättä klassikon aseman. Suntio on herättänyt minut kerran kahdeksalta
sunnuntaiaamuna keskustellakseen yöllä miettimäänsä Hegeliä – historian lopun ja hengen kehityksen päätepisteen
problematiikkaa. Löin luurin korvaan.
Suntio
näkee vanhan kuvan lumppujen kerääjästä vetämässä kärryjään. ”Tässä on kaikki,
mitä meistä jää”, hän ajattelee ja toteaa: ”Tyhjentyneellä tiellä omaisuuttaan
vetäen kulkee subjekti.”
Kyse
on ainakin osin eksistentiaalisista asioista. Maailmaan heitetyn ihmisen
kohteettomasta suunnistamisesta fyysisten objektien, lainalaisuuksien ja
merkitysten kasaumien välillä. Suntio palaa jälleen Wheeleriin: ”Aine kertoo
avaruudelle, miten sen tulen käyristyä. Avaruus puolestaan kertoo aineelle,
miten sen tulee liikkua.” Tuskin erehdyn, kun ajattelen Suntion metodeja kuin kierkegaardilaisena
projektina: ”Ajallinen
ja historiallinen todellisuus voi ainoastaan antaa aiheen ikuisen totuuden
mieleenpalauttamiseen.
Suntion
eväät: ”On hahmoja ja asioita.” Ehkä soitan Suntiolle jonain sunnuntaiaamuna
keskustellakseni Max Wertheimerista
ja hahmopsykologiasta. Sain nimittäin juuri ajatuksen, että Suntion töitä voisi
lähestyä myös yhdistämällä semantiikkaa ja hahmopsykologiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti